Vähän välitodistuksesta ja koulunkäynnistä

Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.

Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.

Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada  vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.

Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.

Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.

Syksyn tunnelmaa

Now as I'm on vacation, I walk along streets filled with fallen leaves, spending time on my own without thinking about anything. Here we've finally got our autumn-holiday, which is actually based on All Saint's day, which is here on the official day of the 1st of november, unlike in Finland where I believe it's always on a Saturday. I can happily say that my vacation had a great start.

I have to admit that my report card ended up being better than just good, so my Friday was filled with praise, because no one could believe that a girl, who doesn't even speak french properly, could get an average like that. However, there's no way I could have done that without the help of my classmates! They were nice enough to take me with them for projects, they helped me understand assignments and above all, had a ton of patience with my french skills! The teachers have been helpful and understanding too and they may have calculated the exchange student's points a little differently, but nevertheless, I'm just so grateful and happy right now.

Here the grading goes so that you get points 0-20 from each subject, halves included. You have to get at least 10 to pass the subject. The average of all subjects is however measured in percentages, so you have to get over 50% to pass your year. Here it's a lot more common for people to have to re-do their year, than in Finland. You can find a number of students in our school who have had to re-do their year, maybe even more than once. I could also say that in Finland, they give out the highest marks a lot more easier than here. For what I've understood, the so-called "ten-girls" in our class got a little over 80% as their average, so it doesn't balance out like in our school system. These were however just interim report cards, since the first real exams will come around Christmas.

Many people wonder why I'd try so hard in school, if I have to re-do a corresponding year once I return to Finland. Many exchange students don't really care about getting good grades in school and they put a minimal effort into their school work. I mean, you can't expect an exchange student to succeed in school, because the language barrier makes things a lot more difficult and thus, many hide behind it, so that they wouldn't have to even try. At least in the programs of YFU, going to school is mandatory, as it is a part of a local young person's normal life. Thus, we are in school to get to meet people, to integrate into the school society, to learn even more about the language, the country and its culture, and succeeding in school is not the point.

For me, the main goal has been to simply understand what's going on in class. In the beginning, it was more for the sake of learning french: I wanted to understand what the teachers were saying and it didn't really matter whether I understood the ideas we went through in themselves. Everything happened partially by accident, because my brain processed things so much as it compared the sentences and words to english and finnish, so things got stuck in my head pretty well. Of course there are also certain lessons, where the voice of the teacher is like a lullaby or where the terms are too complicated for this girl's head, but in general, this works well.