50 päivää Belgiassa

Belgiassa olen nyt viettänyt 50 mahtavaa ja välillä-ei-niin-mahtavaa päivää. Tuntuu kuin katsoisin hiekan valuvan tiimalasissa, koska aika suorastaan vilisee silmien edessä niin nopeasti, mutta kuitenkin tuntuu, etten ehdi tekemään paljon mitään muuta kuin seurata sen menoa. En halua ajatella sitä, että yhdeksän kuukauden päästä pitääkin jo lähteä täältä pois, mutta se ajatus pakostikin luikertelee tiensä aivoihini ja pelkään, että aika loppuu kesken enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin.

Tänä viikonloppuna oli YFU:n Follow Up Namurissa, jossa kävimme läpi kuluneita viikkoja ja niiden tuomia ihastuksia, ongelmia, järkyttävyyksiä ja hullunkurisuuksia. Jokaista oli myös pyydetty tuomaan omalle maalle tyypillinen jälkiruoka, joita maisteltiin sitten juustoillallisen jälkeen. Idea oli hullunhauska ja jälkiruokapöytä oli siis täytetty noin 30:llä erilaisella jälkiruualla, oma mustikkapiirakkani siellä muiden joukossa. Jotkut jälkiruoat olivat hyvinkin erikoisia ja eivät ihan soveltuneet jälkiruuiksi suomalaisille makunystyröilleni. Kaikkia oli kuitenkin mahdoton maistaa, sillä itse juustot olivat olleet niin suussasulavia, että tilaa ei jäänyt paljoakaan jälkiruuille.

Vaikka ikävöinkin usein ruisleipää, salmiakkia, xylitoli purkkaa ja leipäjuustoa, pärjään paksusti täällä suklaan ja vohveleiden keskellä. Vaikka ikävöinkin välillä suuremman kaupungin mukavuutta siitä että kaikki on lähellä tai että bussit kulkevat joka viitisen minuuttia, on täällä lehmien ja kylätunnelman kanssa hyvä olla. Vaikka ikävöinkin usein suomenkieltä (jota monet ovat kutsuneet kauniiksi kun olen sitä niille esitellyt), on ranskankielen kanssa kiva työskennellä ja on ihana huomata sitä oppivansa.

Arvatenkin Namur jäi kuvaamatta, joten muita kuvia

I've spent 50 awesome and sometimes-not-so-awesome days in Belgium now. I feel like I'm watching the sand flow in an hourglass, because time just seems to be flying by so fast, but at the same time I feel like I can't do anything else except watch it go. I don't want to think about the fact that in nine months, I'll have to leave this place, but that thought forces its way to my brain and I'm scared that I won't have enough time to do all the things I want.

This weekend, we were at the YFU Follow Up in Namur, where we went through the past weeks and all the joys, problems, shocks and peculiarities they've brought along. Each student was also asked to bring a dessert which is typical of your own country and these were served after a cheese dinner. The idea was really amusing as the dessert table was set with 30 different desserts with my blueberry pie among the others. Some of the desserts were extremely special and did not qualify as desserts for my finnish taste buds. It was impossible to taste all of them, because the cheeses in themselves had been so delicious that there was not much room for dessert in me.

Although I often miss "ruisleipä", "salmiakki", "xylitoli purkka", and "leipäjuusto", I manage heavily here among chocolate and waffles. Although I sometimes miss the comfort of a bigger city where everything is close-by and buses go almost every five minutes, I feel good among the cows and the small-town-atmosphere. Although I often miss the finnish language (which many people have called beautiful when I've demonstrated it), I love working with the french language and noticing my improvement with it.