Sinne siis!

Juuri silloin kun pitäisi saada nukuttua, kun kello on jo kaksi yöllä ja aamulla aikainen herätys. Silloin kun ei odota mitään, vaikka tottumuksesta vilkaiseekin kännykkää ennen kuin painaa pään tyynyyn. Näytöllä näkyi merkki sähköposti-viestistä, joita nyt harvemmin saan, joten päätin sen lukaista nopeasti läpi. Ranskankielinen lähettäjän nimi sai silmäni suurenemaan ja innostuksen nousemaan kurkkuun, kun selvittelin viestin ranskankielistä sisältöä. Omat arvaukset olivatkin jo tulleet mieleen, vaikka yritin niitä pidätellä. Mutta siinähän se luki. Selvin kirjaimin. Isäntäperheeni ilmoitti olemassaolostaan ensimmäistä kertaa.

Elokuussa on siis lähtö 5000 asukkaan kylään, Houffalizeen, joka löytyy läheltä Luxemburgin rajaa. Siitä kylästä löytyy talo, josta taas löytyy perhe, jossa sisaruksia tulee minulla olemaan yhteensä 4, lukuunottamatta perheen tämän vuoden vaihtaria Virosta, joka jo ottikin minuun yhteyttä. Perhe ei puhu englantia, joten ranskaa on siis pakko opetella käyttämään ja hyvä niin. Virolaisen vaihtarin kautta pystyin kuitenkin englannin avulla kyselemään maasta, perheestä ja koulusta, jota tulen käymään läheisessä Bastognen kaupungissa.

Innostus on nyt siis vihdoin kunnolla putkahtanut esiin, kun kaikki on muuttunut konkreettisemmaksi. Pelko näytti todellisen puolensa: jännitys, ilo, odottamattomuus. Sormet ovat viilettäneet näppäimistöllä googlettaen kaikkea mahdollista. Ehkä kohta innostuisin menemään läpi niitä YFU:n papereita myös... Muutenkin pitäisi saada kesäloma suunniteltua, sillä kesäkuu on kohta jo lopuillaan.

Kesä on sujunut älyttömän mukavasti! Naurua, päättömiä juttuja, aurinkoa, sukulaisia, pyöräilyä, rusketuksen toivomista, valvomista, tarinatuokioita, lagittavia leffoja ja ties mitä kaikkea muuta ihanaa <3



Just when I'm supposed to get some sleep, when it's already 2am and I need to wake up early in the morning. When I don't expect anything, but I check my phone out of habit before I go to bed. On the screen, I noticed an icon for an e-mail, which I don't get very often, so I decided to read it through quickly. The french name of the person who sent the message caught my eye and made my excitement rise up into my throat as I tried to figure out the french contents of the message. A few guesses and ideas came to mind although I tried to hold them back. But there it said it. In clear letters. My hostfamily let me know about their existence for the first time.

In August, I'll be off to a town of 5000 people, Houffalize, which can be found near the Luxembourg border. In this town, you can find a house, in which you can find a family, where I'll have 4 siblings overall, excluding the family's this year's Estonian exchange student, who already contacted me. The family doesn't speak any english, so I'll have to learn to use french, and I'm glad. Through the Estonian exchange student, I managed to ask in english about the country, family and school, that I'll be going to in the nearby city, Bastogne.

Excitement has now finally appeared properly, when everything has gotten more concrete. Fear seemed to show it's true nature: enthusiasm, happiness, impatience. My fingers have slid across the keyboard googling anything and everything. Maybe I'd soon be interested in going through all those YFU papers as well... Anyway, I should plan my summer, since June is almost over.

My summer has been great so far! Laughter, ridiculous stories, sun, relatives, biking, hoping for a tan, staying up, storytimes, lagging movies, and all sorts of other lovely stuff <3

vain rakkaus meidät perille vie

Ensimmäinen lukiovuosi on nyt päättynyt. En ole enää priippari, enkä enää kuulu L12e luokalle. Ihan mukava on kyllä lähteä mahtavalla todistuksella, stipendillä ja kaikella sillä rakkaudella mitä olen saanut ja päässyt antamaan luokkalaisilleni. Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka ovat tämän lukuvuoden piristäneet päiviäni, auttaneet haasteissani, kritisoineet opettajien arviointi-menetelmiä kanssani, aiheuttaneet naurua, iloa ja hyvän olon tunnetta kouluympäristössä. Siellä kun viettää suurimman osan ajastaan, niin on älyttömän mahtavaa, että ihmiset jaksavat luoda tuollaista viihtyisää ilmapiiriä. Tulen kyllä vuoden päästä takaisin, enkä unohda teistä yhtäkään! Pakko silti myöntää, että ikävä tulee, sillä olette aivan mahtavia ihmisiä! :')

Vähän harmittaa kyllä, ettei kaikkiin ehtinyt tutustua kunnolla, ainakaan vielä! Vuosi vilisti salaman nopeasti silmien edestä, eikä sitä ehtinyt oikein ymmärtämään, kuinka monia ihmisiä on, joilla on omat tarinansa ja taustansa, jotka suorastaan odottavat kuuntelevia korvia. Onneksi elämä on vasta edessä ja aikaa luultavasti riittää kyllä. Monet ihmettelevätkin sitä, että valmistun vasta 20-vuotiaana lukiosta. Toki, kuulostaahan se hieman erikoiselta nykyajan nuorten korville, joilla on kauhea kiire valmistua ja jatkaa elämäänsä. Mutta aikaahan löytyy kyllä! Ei yhdellä tai kahdella vuodella ole niin paljon merkitystä sitten, kun vanhempana katsoo takaisinpäin elämäänsä. Pitää ottaa ilo irti hetkestä, eikä kiirehtiä turhaan elämässä. Kaikki tulee kuitenkin aikanaan.

Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää kesää! Muistakaa, että kesästä tulee ihan niin hyvä, kuin itse teet siitä! Joten nauttikaa! Varsinkin hyvät luokkalaiseni, jotka jatkavat IB:llä ensi vuonna, sillä sitten ei enää lomailla! (:

My first year in high school is now over. I'm no longer a pre-IB, nor do I belong to L12e anymore. It's actually quite nice to leave with a great report card, a scholarship, and all the love I've received and had the chance to give to my classmates. I want to thank you all, who have brightened up my days, helped me with my challenges, criticized the teachers' evaluation methods with me, and caused laughter, joy, and a good feeling in the school environment. We do spend most of our time in school, so it's wonderful how people can be bothered to create a cosy atmosphere. I'll be back in a year and I won't forget a single one of you! But I have to admit, I'll miss you loads, since you guys are amazing! :')

It's a little unfortunate, that I didn't have time to get to know everyone properly, at least not yet! The year just seemed to go by in a flash, and I didn't have time to understand how many people there are, whose stories are waiting to be heard. Luckily, life is still ahead of us, and there should be loads of time in the future. Many wonder about the fact that I don't graduate until I'm 20. Sure, it sounds a little peculiar to the ears of today's young, who are in such a hurry to graduate and get on with their lives. But there is time! One or two years don't matter so much when you're older and you look back at your life. You should enjoy the moment and not rush in vain. Everything will play out in the end.

Now I want to wish you all an amazing summer! And remember, the summer will be just as good as you make it, so enjoy! Especially my dear classmates, who will continue in IB next year, because then there won't be any time for vacation! (: