olen suomalainen

Olen ymmärtänyt, että on turha huolehtia koko ajan siitä miltä näyttää, miten käyttäytyy, miten puhuu ranskaa, koska loppujenlopuksi minut tullaan aina tämän vuoden aikana esittelemään "suomalaisena". Minulla on täten kaikki oikeus olla erilainen kuin muut eikä tarkoitus olekaan, että sulautuisin vain massan sekaan. Erilaisuushan on vain hyvä juttu ja oma kulttuurinen identiteetti on vielä tärkeämpi. Loppujen lopuksi, suomalaisuuteni on enemmänkin etu ja sellainen juttu joka asettaa minut erilleen muista hyvällä tavalla ja täten sitä pitäisi vaalia.

On ihana kun voin sanoa kaverille "hyvää syntymäpäivää" toisin kuin se perus "bon anniversaire" mitä kaikki heittävät. On kiva kun törmään ihmisiin käytävillä ja he sanovat minulle "moi" eikä "salut" niinkuin kaikille muille. On mahtavaa, että voin shokeerata ihmisiä sillä kylmyyden ja lumen määrällä jota Suomessa kestän, tai sillä, että keskiyön aurinko ja polaariyö ovat olemassa maassani. On mahtavaa kuunnella belgialaisten yrittävän lukea muistiinpanoja mitä olen ottanut suomeksi ja nauravan yhdessä sen erikoisuudelle.

Kun matkustat, olet juuri se kuka olet. Kukaan ei tiedä sinusta mitään, he eivät ole kuulleet juoruja sinusta, he eivät tunne menneisyyttäsi ja täten eivät voi arvostella sinua sen takia. He tekevät päätelmänsä sen mukaan mitä sinä olet, mitä annat muiden ymmärtää sinusta silloin kun aloitat puhtaalta pöydältä. Voit kirjoittaa tarinasi juuri sellaisena kuin haluat sen kirjoittaa: omana itsenäsi. Täten se auttaa sinua myös löytämään sen oman itsesi ja ymmärtämään yhä enemmän siitä, kuka oikein olet.

Samalla kun opin toisesta kulttuurista, opin myös paljon omastani. Ennen tänne tuloa uskoin jo olevani Suomi-fani, mutta nyt se on tuntunut jo moninkertaistuvan. Suomalaisuuteni on niin suuri osa minua, mutta minun piti tulla Belgiaan asti nähdäkseni kokonaisuuden. Ihan kuin kamerassani olisi ollut koko ajan zoomi suurimmillaan, mutta nyt Belgiassa, ymmärsin loitontaa kuvaa. Matkailu avartaa.




I've understood that there's no point in worrying all the time about what you look like, how you act and how you speak french, because in the end, throughout this year I will be introduced as "a finnish girl". Thus, I have all the rights to be different from everyone else and the point isn't to blend in with the mass. Being different is a good thing and your own cultural identity is even more important. In the end, my finnishness is more of an advantage and a thing which sets me apart from the others in a good way, and thus it should be cherished.

I love being able to say "hyvää syntymäpäivää" to a friend instead of the usual "bon anniversaire" that everyone throws around. It's nice to run into people in the school hallways and they say "moi" to me instead of "salut" like they do to everyone else. It's awesome to be able to shock people with the amount of coldness and snow I have to bear in Finland or the fact that midnight sun and polar night exist in my country. It's great listening to belgians trying to read my notes which I've taken in finnish and laughing together at the weirdness of it.

When you travel, you are exactly the person you are. No one knows anything about you, they haven't heard gossip or rumours about you, they don't know your past and so they can't judge you for it. They make all their observations based on who you are and what you let others think of you when you start with a clean slate. You can write your story in the exact way that you want to write it: as yourself. Because of this, it helps you find yourself and see more clearly the person you really are.

While I've been learning a lot about another culture, I've been learning a lot about my own as well. Before I came here, I already thought of myself as a Finland-fan, but now it feels like it's all grown so much. My finnishness is such a large part of me, but I had to come all the way to Belgium to see the entire thing. It's as if my camera has been on full zoom, but now in Belgium I finally realized to zoom out to see the whole picture. Travelling broadens the mind.