2 months - done!

Kaksi kuukautta Belgiassa vietetty, vaikka tuntuu, että juurihan minä laskeuduin Brysselin lentokentälle sydämeni pumpaten tuhatta ja sataa, väsyneenä ja I <3 YFU Finland - paita päällä. Tuntuu kuin se olisi ollut eilen, kun astuin tähän maahan tuntematta ketään taikka mitään. Nyt kuitenkin katson sitä, missä seison tällä hetkellä ja ymmärrän kuinka paljon on jo ehtinyt tapahtua.

Istun vuoristoradan vaunussa, josta en pääse pois, mutta samalla en haluaisikaan. Vaunu kulkee eteenpäin, välillä kiiveten korkealle pilviin ja välillä taas tipahtaen alas niin kovaa, että pelkään koko laitteen menevän rikki. Ylä- ja alamäkien välillä on kuitenkin tosi usein vain pitkä suora. Vaunu kulkee tasaisesti eteenpäin ja sitä vain odottaa ja toivoo, että edes jotain tapahtuisi. Sitä ei tajua katsoa ympärilleen huomatakseen esimerkiksi upeat maisemat joiden luokse vaunu on minut vienyt, tai ne muut ihmiset jotka matkaavat vierelläni, tai kuinka upea vuoristorata on kokonaisuudessaan, sillä se on sellainen missä ei ole koskaan aikaisemmin ollut!

Tämäkin on vain yksi monista vaihtovuoden vaiheista. On se huuma ennen lähtöä, on se huuma kun saapuu uuteen maahan, on ne ensimmäiset turhautumiset ja vaikeudet joiden seurauksena tekee mieli itkeä ja sitten on tämä. Tämä arkielämä. Sellainen vaihe kun elää päivä kerrallaan kiinni maailman pienissä iloissa. Nauttii jokaisesta hymystä, jonka huomaa omalla tai toisen huulilla, nauttii jokaisesta pikkukokeesta, jossa edes jotenkin onnistui, nauttii siitä että kerrankin ei sada, joten voi kävellä taas ulkona, nauttii villasukista ja kupillisesta kahvia. Tuntee, että jotain on kehittymässä taustalla, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Viime viikonloppuna tuli todistettua vähän Belgialaista futis-kulttuuria, kun oli Belgia-Kroatia matsi, jonka voittaessaan Belgia pääsi maailmanmestaruuksiin. Jalkapallohan on täällä hyvin samalla tavalla tärkeä urheilulaji kuin jääkiekko on suomalaisille. Fanius kasvaa silloin kuin oma joukkue menestyy. Minulle ainakin selitettiin, että muutama vuosi sitten Belgia ei ollut mitenkään ihmeellinen futismaailmassa, mutta nyt on noussut jo maailman viidenneksi! Nyt minun ei tarvitse enää kannustaa joukkuetta pelaajien ulkonäön perusteella, johon olen aikaisemmin päätynyt koska Suomen jalkapallomenestyshän on mitä on.

Tunnen kuvailemani aina samoja teitä, samoja taloja

Niin kauan kuin hymy pysyy huulilla, kaikki on hyvin

Kuppi kahvia, sanakirja ja hissanmuistiinpanot

Päivät vaan vilisevät

I've spent two months in Belgium although it feels like I just landed at the Brussels airport with my heart beating a thousand miles an hour, extremely tired and wearing an I <3 YFU Finland-shirt. It feels like yesterday that I stepped into this country without knowing anyone or anything. However, now I look at the place where I stand now and I realize how much has already happened.

I'm sitting in a car of a roller coaster, from where I can't get out, but at the same time, I don't really want to. The car moves forwards, sometimes climbing up high into the sky and sometimes falling down so hard that I'm afraid that the whole thing will break. Between the ups and downs, there is often a very long strip when you just go straightforward. The car keeps moving forward steadily and you just wait and hope that something, anything, would happen. You don't realize to look around at the pretty scenery to which the ride has taken you to, or at the other people who are on this trip with you, or how great the roller coaster is in itself, because it's nothing you've ever experienced before.

This is just one of the many phases of an exchange year. There's the excitement before you leave, there's the excitement when you arrive in a new country, there are the first difficulties and frustrations, because of which you want to cry and then there's this. This everyday life. It's a phase when you live one day at a time, holding on to the little joys in life. You enjoy every smile that you notice on your own or someone else's lips, you enjoy every little exam where you even kind of succeeded, you enjoy when for once it actually doesn't rain and you can take a walk outside, you enjoy woollen socks and a cup of coffee. You know that there's something building up in the background, but still nothing happens.

Last weekend I witnessed some of the Belgian football-culture, when there was the Belgium-Croatia match, which led Belgium to the world cup. Football is an important sport here in very much the same way that ice-hockey is for the finns. Fandom grows when your own team succeeds. I was at least explained that a few years ago, Belgium wasn't much of a thing in the football world, but now it has risen to be the fifth best in the world! Now I no longer need to cheer for a team based on the looks of the players, like I've done in previous years, because Finland's football success is what it is.