WALIBI and an incredible weekend

Tänä viikonloppuna oli kauan odotettu YFU-retki Walibiin, eli Belgian tunnettuun huvipuistoon! Koko päivä oli suoraan sanottuna upea! Oli ihana pystyä taas nauramaan mukana vitseille kunnes silmät vuotivat vettä, puhua niin paljon, että leuka väsyi, ja rikastua taas monilla ihanilla muistoilla, jotka pystyy jakamaan mahtavien ihmisten kanssa.

Omaan pikkuporukkaan kuului virolaiset tytöt, eräs saksalainen ja myös rakas host-veljeni, jonka olin napannut mukaan. Aikaa emme käyttäneet vain päätähuimaavissa laitteissa, vaan välillä myös “otettiin rauhallisesti” kulkien pikkuveneellä ympäri lampea ja höpöttäen kaikesta maan ja taivaan välillä. Nauraa tosiaan sai koko ajan nauttiessa erikoisista ihmisistä jotka tulivat vastaan, kuten myös upeasta huvipuistosta, jota ei tietenkään ehditty koluta kokonaan läpi. Koko retki sujui oikein mukavasti, eikä sadekaan päättänyt meitä häiritä!

Veljeni kanssa matka jatkui huvipuistosta eräille yhteis-synttäreille, jossa oli erittäin leppoisa meininki ja tutustuin taas kerran moniin uusiin ihmisiin! Yöni, ja suuren osan sunnuntaita taas vietin tällä kertaa Bastognessa, talossa jossa nykyään asuu host-veljeni sekä hänen isänsä, eli kuin toinen (tai no, kolmas) koti! Host-veljeni tosiaan ei asu kanssani samassa talossa, vaan asuu oman isänsä luona, mutta tulee häntä silti nähtyä esimerkiksi koulussa. Kaikenkaikkiaan viikonloppu on ollut yksi parhaista täällä tähän asti! Kiitos siitä kaikille.

Obviously very deep conversations

WALIBI

We aren't mean

The ride where we met "a new friend"

Ihanan host-veljeni kanssa juhlimassa <3

Slushees with my dear german <3

This weekend there was the trip everyone had been waiting for: the YFU-trip to Walibi, Belgium’s well-known amusement park! The entire day was simply said amazing! It was wonderful to be able to laugh along to jokes until my eyes were watering once again, talk so much that my jaw got tired, and gain so many wonderful memories that I can share with awesome people.

Our little group consisted of the Estonian girls, a German, and also my dear host-brother who I’d brought along. We didn’t just spend our time going through the most thrilling rides, but also spent some time “taking it easy” going around a pond in a little boat, talking about everything and nothing. We definitely got to laugh all the time as we enjoyed the peculiar people who we came across, along with the amazing park, which we of course didn’t have time to go through completely. The entire trip went very pleasantly as the rain didn’t decide to disturb us!

My brother and I continued from the amusement park to a birthday party, where the atmosphere was chilled and I once again got to know a bunch of new people! My night, as well as a large part of Sunday, I spent this time in Bastogne, in a house where my host-brother and his dad live now, so like a second (or actually third) home! Indeed, my host-brother does not live with me in the same house, but lives at his own father's place, but I still see him for example at school. Overall the entire weekend has been one of the best so far! Thanks to everyone for that.

one month has gone by too fast

Kuukausi vietetty Belgiassa ja en voisi olla onnellisempi siitä, että tieni johti tänne. Ennen reissuani tuskin tiesin mitään Belgiasta. "Semmoinen pieni maa keskellä Eurooppaa, jonka läpi on sodittu maailmansodissa ja jossa tehdään hyvää suklaata" olisi ollut aikalailla minun määritelmäni Belgiasta ennen kuin edes tiesin, että vaihtarivuoteni tulisin viettämäänkin täällä ja lopulta se olikin se syy miksi niin innoissani tänne lähdin. Belgia oli minulle avoin kysymys, maa, jolla ei ollut suurempaa identiteettiä päässäni, ei ollut mitään oletuksia eikä stereotypioita. Se oli kuin tyhjä sivu, joka vain odotti tarinaansa ja nyt sitä juuri toteutan.

Kun vaihto-oppilaaksi lähtee, jää aika moni asia sattuman varaan. Meneekö maalle vai suurkaupunkiin? Perheeseen, jossa on pieniä lapsia, tai ei ollenkaan? Suureen kouluun, jossa on muitakin vaihtareita tai pieneen, jossa vaihtarit on täysin uusi juttu? Puhutaanko perheessä englantia vai ei? Jokainen matka, jokainen tarina on kuitenkin omanlaisensa, eikä joku tietty tilanne ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jokainen tilanne vaatii totuttelua ja avonaista mieltä, eikä se vaihtarivuosi aina niin ruusuilla tanssimista ole, ihan sama missä kuljeksit.

Oma arkeni on aikalailla alkanut muotoutua: koulussakäyntiä ja nukkumista. Koulupäivän jälkeen olen yleensä erittäin väsynyt ja välillä yritän väsätä läksyjä siihen asti, että syödään illallista, jonka jälkeen painun pehkuihin, että seuraavana päivänä taas jaksaisi. Ilmat ovat olleet kylmiä ja sateisia ja arvatenkaan en vieläkään omista sateenvarjoa, vaikka luulisi, että Belgiaan tullessa se olisi ollut heti ensimmäisenä ostoslistalla. Päiviäni piristävät kommentit siitä, kuinka hyvin puhun jo ranskaa siihen nähden, että olen ollut täällä vain kuukauden, kuten myös ne useat hymyt tuntemattomilta joihin törmään päivän aikana, sillä Suomessa näitä harvemmin näkee.

Taas yksi sateinen päivä lisää

Yksi monista naapurin lehmistä

Sateen jälkeen maisematkin heräävät eloon

Bastogne: kaupunki, jossa käyn koulua

I've spent a month in Belgium now and I couldn't be happier that my path led me here. Before my trip, I barely knew anything about Belgium. "A little country in the middle of Europe, through which they've fought wars in the World Wars and where they make delicious chocolate" would have pretty much been my definition of Belgium before I even knew that I'd be spending my exchange year here and at the end, it was the reason why I was so excited to come here. Belgium was an open question for me, a country, which didn't really have an identity in my mind, nor any assumptions or stereotypes. It was like a blank page waiting for its story, which I'm here to create right now.

When you go off as an exchange student, there are many things you have no control over. Will you be going to the countryside or to a big city? To a family with little kids or none at all? To a big school with other exchange students or to a small one where an exchange student is a completely new thing? Will they speak English in your family or not? Every trip, every story, is its own kind and one situation is not any worse or better than the other. Every situation requires an open mind and a lot of getting used to, and the exchange year is not always a bed of roses, no matter where you're wandering.

My everyday life has started to have a certain rhythm: school and sleep. After my school days, I'm usually extremely tired and sometimes I try to do some homework until we have dinner, after which I find my way to bed so that I'd have some energy for the next day. The weather has been cold and rainy and of course I still lack an umbrella, although you'd think that that would be one of the first things on my shopping list since arriving to Belgium. Comments about how good my French is compared to the fact that I've only been here for a month brighten up my days along with the numerous smiles I receive from people I don't know during the days, since you barely run into that in Finland.

kaikkeen tottuu

Kulttuuri viiltää lävitseni ilman että sitä huomaankaan ja sitten näyttäytyy minulle erikoisin tavoin. Saatan esimerkiksi lauleskella jotain laulua ranskaksi, jota pari päivää sitten en ollut koskaan kuullutkaan. Minun saattaa tehdä mieli jotain makeaa aamulla, tai sitten ei tulekaan nälkä iltaisin seitsemän aikoihin, kun vatsa onkin jo tottunut myöhäisiin illallisiin. Poskipusut tuntuvat jo normaalilta tavalta sanoa hei, jopa sellaisille ihmisille joiden nimiä ei edes tiedä. Aamuisin pakkaan koululaukkuun lounaan tai tarkistan, että on rahaa mukana, jotta lounastauolla saisi jotain syödäkseen. Bussissa kysyn aina ihmisiltä lupaa istua heidän viereensä, enkä häiriinny kun mutkassa hän nojaakin minua päin, eikä pidä sitä suomalaista parin sentin "turvaväliä".

On jännää astua kulttuurista toiseen varsinkin sellaiseen, joka on niin monin tavoin erilainen, mutta samalla myös hyvin samanlainen. Täältä löytyy samat havupuut ja sammalpeitteet, mutta niiden vierestä löytyykin sellaisia lajeja joita en ole ennen nähnyt. Täältä löytyy samat spaghettikastikkeet ja täysjyväleivät, mutta puuttuu ruisleipä ja salmiakki. Täältä löytyy sauna uimahallista, mutta sinne mennään uimavarusteineen ja löyly tuoksuu liian voimakkaalta. Ihmiset ovat mukavia, julkinen liikenne toimii, politiikka on arka aihe ja perheet koostuvat vanhemmista, jotka ovat tai eivät ole eronneet, ja lapsista, mutta kaikissa näissäkin piirteissä löytyy kuitenkin jotain erilaista. Tämä erilaisuus välillä ärsyttää, välillä pelottaa, mutta suurimmaksi osaksi ihastuttaa!

Ensimmäiset kolme viikkoa aurinko paistaa porotti maassa, joka on tunnetusti hyvin sateinen ja pilvinen. Tähän sateiseen puoleen olen tällä viikolla päässyt kyllä tutustumaan. Toinen viikko koulussa on sujunut paljon paremmin kuin ensimmäinen viikko, kun kaikki oli uutta ja hyvin erilaista. Nyt siihen alkaa jo tottua ja huomioi enemmän positiivisia asioita. Perhekin on jo tottunut läsnäolooni ja teetätti vihdoin minulle avaimen taloon, joten en ole enää pelkkä vieras.

Kaikki kysymykset ja kommentit ovat tottakai tervetulleita!




Culture pierces through me without me noticing and then presents itself to me in peculiar ways. I might for example catch myself singing a French song, which I hadn’t even heard a few days ago. I might crave for something sweet in the morning, or then I don’t get hungry around seven in the evening, because my stomach has gotten used to late dinners. Kisses on the cheek feel like the natural way to say hello, even to people whose names you don’t know. In the mornings, I pack lunch with me to school or I make sure that I have money with me, so that I’d have something to eat during lunch. In the bus I ask people for permission to sit next to them and I no longer feel awkward when the bus turns abruptly and the person next to me leans towards me instead of keeping that little finnish personal space.

It’s interesting to step from one culture to another, especially when that culture is different in so many ways, but at the same time very similar. I can find the same coniferous trees and rocks covered in moss, but next to them I notice plants I’ve never seen before. I can find the same spaghetti sauces and whole-wheat bread, but no rye bread nor salmiakki. I can find a sauna in the swimming hall, but people go in there wearing full swimming gear and it smells too strongly in there. The people are kind, public transport is alive, politics is not a subject taken lightly and families are made up of parents that may or may not be divorced, along with children, but even in all of these things, there are different elements. Sometimes these differences annoy me, sometimes they freak me out, but mostly I love them!

For the first three weeks, the sun was shining happily in a country, which is well known for its rainy and cloudy days. However, this rainy side has presented itself well this week. My second week in school has gone a lot better than the first, when everything was new and extremely different. Now I’m starting to get used to it all and I’m paying more attention to the positive things. Even my host-family has gotten accustomed to my presence in the household and finally got a key made for me, so I’m no longer just a guest.

Any questions or comments are always welcome!

it's not good, it's not bad, it's just different

Nyt on loma loppunut ja koulu alkanut. Loman viimeisen viikonlopun vietin paikallisilla festivaaleilla, tutustuen host-veljeni ystäviin ja ranskankieliseen rock-musiikkiin. Tunnelma oli mahtava ja minulla oli älyttömän hauskaa, sillä pääsin katsomaan miten paikallisissa festareissa kaikki sujuu. Pääkaupunkiseutulaisen tytön silmien läpi katsottuna, festarit olivat suloisen pienet, mutta sekin sinänsä hyvä asia, sillä näin tunnelma oli tiiviimpää ja pääsi helposti lavan viereen kirkumaan jos tarvetta oli. Tapasin monia mahtavia tyyppejä ja tutustuin enemmän Belgialaisen nuorison kulttuuriin.

Sitten alkoikin jo koulu, joka oli aikamoinen shokki, sillä eroavaisuudet suomalaisen koulusysteemin kanssa ovat huimat. Olen täällä ns. "viidennellä" luokalla, joka periaatteessa vastaa lukion toista luokkaa. Täällä koulut kuitenkin aloitetaan jo 6-vuotiaina, ja täten olen vuotta nuorempien kanssa. Täällä ei ole Suomen lukioiden kurssisysteemiä, vaan on omat luokat ja nämä jaotellaan sen mukaan mitä kukakin haluaa opiskella. Pakollisia tunteja on enemmän kuin Suomessa ja valinnaisetkin ovat tietyllä tavalla rajoitettuja. Vaihtarina saan muutamia vapautuksia ja minulla on vain 29 viikkotuntia, mutta se ei tarkoita, että olisin yhtään vähemmän koulussa kuin muut, sillä ellet ole "abi", niin joudut istumaan kaikki "hyppytunnit" opiskelusalissa, jossa tarkistetaan oletko paikalla. Koulupäivät ovat siis aina samanpituiset: 8:15-16:00, paitsi keskiviikkoisin, jolloin koulusta pääsee jo klo 12.

Ensimmäinen huomio jonka tein oli se, että luokkahuoneissa seinäkellon tilalla oli risti tai ei mitään. Tunneilla ei siis tiedä mitä kello on, ellei omaa rannekelloa, sillä kännyköiden käyttö on hyvin vahvasti kiellettyä. Suomessakin kännyköiden käyttö tunnilla on kiellettyä, mutta tätä sääntöä joustetaan aika paljon ja voi milloin tahansa tarkistaa kellonajan jos on tarve, vaikka yleensä kaikissa luokissa on kello. Toiseksi, luokanvalvojasi lukee ääneen lukujärjestyksen, joka pitää itse kopioida pakolliseen oppimispäiväkirjaan. Tämä päiväkirja annetaan ja siihen pitää täyttää jokaisen tunnin jälkeen ne aiheet jotka on käsitelty sillä tunnilla. Täällä muutenkin vaaditaan tarkkaa huolenpitoa kaikista papereista ja materiaaleista, jotka annetaan, ja sen takia kansiot ovat täällä hittijuttu.

Noin yleisesti katsottuna, täällä koulu on paljon tiukempaa kuin Suomessa. Määritellään hyvin tarkkaan miten pitää käyttäytyä ja miten se vaikuttaa arvosanoihin jos näin ei tee. Rangaistukset ovat myös paljon kovempia ja oppilaille asetetaan paljon enemmän rajoituksia kuin Suomessa. Otan vapauden sanoa, että Suomen lukiossa oppilaalle itselleen asetetaan vastuu siitä, haluaako hän oppia vai ei, kun taas tuntuu, että täällä se oppiminen yritetään pakottaa oppilaalle ja oppilaalta vaaditaan paljon enemmän.

Itselle tämä ensimmäinen kouluviikko on ollut rankka. Aikaiset herätykset ja pitkät koulupäivät, joiden aikana joutuu keskittymään 110% joka sekunti, jotta pysyisi edes vähän kärryillä, väsyttävät tämän tytön alta aika yksikön. Helppoa se ei ole, helppoa se ei tule olemaan. Istun tunneilla täysin kateissa, kun pitäisi ottaa ranskaksi muistiinpanoja siitä mitä opettaja sanoo ranskaksi. Aivoni eivät vaan pysty toimimaan niin nopeasti. Siinä, missä muut ajattelevat "ensimmäinen maailmansota" ja kirjoittavat sen ylös, minä joudun ensinnäkin ymmärtämään mistä edes puhutaan, sitten löytämään ne avainsanat ranskaksi, sitten miettimään miten ne kirjoitetaan ja sitten kirjoitan oudon sekamelskan sanoja, jotka eivät tarkoita millään kielellä mitään.

Kolme viikkoa Belgiassa ja tuntuu kuin olisin ollut tässä hämmentävässä pyörteessä jo paljon kauemmin.

tuliaiset festareilta

paikallista maisemaa

Now my vacation is over and school has started. I spent my last weekend of vacation at a local festival, getting to know the friends of my host-brother and French rock music. The atmosphere there was awesome and I had so much fun, because I got to see how things work out at a local rock festival. From the eyes of a girl, who lives in the capital region, this festival was adorably small, but that was actually a good thing, because now the general feeling was a lot more intense and you could easily find your way to scream next to the stage if you had the need. I met many amazing people and got to know a little bit more about the culture of Belgian youth.

Then school started, which was quite a shock, because the differences between the Finnish school system are huge. I’m here in “fifth” grade, which is pretty much equivalent to the second grade of upper secondary school in Finland. Although, here you start school at the age of six, so I’m among people who are one year younger than me. Here you don’t have the course-system which can be found in Finnish upper secondary schools, but instead you have your own classes and these are created according to what each person wants to study. There are a lot more mandatory classes than in Finland and even the electives are restricted in some ways. As an exchange student, I get a few exemptions and I only have 29 weekly hours, but that doesn’t mean that I get to be in school any less than the other students, because unless you are a “senior”, you have to sit in a study hall for all your “skips”, where they check that you are present. Thus, the school days are always the same length: 8:15-16:00, except on Wednesdays, when you get out of school already at 12.

The first thing I noticed, was that instead of a clock on the wall of the classroom, there is a cross or nothing. That means that you have no idea what time it is during the lesson, unless you have a watch of your own, because it is strictly forbidden to use your cellphone. The use of cellphones is forbidden in Finland too, but that rule is stretched pretty much and you are able to check the time if you need to, although usually each classroom has a clock on the wall. Secondly, your classroom teacher reads out your schedule, which you have to copy down into an obligatory class journal. This journal is given to you and you have to fill in the topics discussed in class after each lesson. You are also required to take extremely good care of all the papers and materials given to you and because of that, files are a huge thing around here.

Generally speaking, school is a lot more strict here than in Finland. It is very specifically defined how you should act and how your actions affect your grades. Punishments are a lot more tough and a lot more restrictions are set for students than in Finland. I’m taking the liberty to say, that in Finnish upper secondary schools, the student himself is responsible for whether he wants to learn or not, while here it seems as though the learning is forced onto the student and a lot more is required from the student.

For me this first week of school has been really tough. The early mornings and the long schooldays, during which I have to concentrate 110% every second to keep up even just the slightest bit, make this girl exhausted in no time. It’s not easy and it won’t be easy. I sit in class completely lost when I should be taking notes in French about what the teacher is saying in French. My brain just doesn’t have the capability to work that fast. While the others need only to think “first world war” and write it down, I need to understand what the topic is, then finding the keywords in French, then figure out how to write them down and then I write down a bundle of words that don’t make any sense in any language.

Three weeks in Belgium and it feels like I’ve been in this confusing mess for a lot longer.