kaikkeen tottuu

Kulttuuri viiltää lävitseni ilman että sitä huomaankaan ja sitten näyttäytyy minulle erikoisin tavoin. Saatan esimerkiksi lauleskella jotain laulua ranskaksi, jota pari päivää sitten en ollut koskaan kuullutkaan. Minun saattaa tehdä mieli jotain makeaa aamulla, tai sitten ei tulekaan nälkä iltaisin seitsemän aikoihin, kun vatsa onkin jo tottunut myöhäisiin illallisiin. Poskipusut tuntuvat jo normaalilta tavalta sanoa hei, jopa sellaisille ihmisille joiden nimiä ei edes tiedä. Aamuisin pakkaan koululaukkuun lounaan tai tarkistan, että on rahaa mukana, jotta lounastauolla saisi jotain syödäkseen. Bussissa kysyn aina ihmisiltä lupaa istua heidän viereensä, enkä häiriinny kun mutkassa hän nojaakin minua päin, eikä pidä sitä suomalaista parin sentin "turvaväliä".

On jännää astua kulttuurista toiseen varsinkin sellaiseen, joka on niin monin tavoin erilainen, mutta samalla myös hyvin samanlainen. Täältä löytyy samat havupuut ja sammalpeitteet, mutta niiden vierestä löytyykin sellaisia lajeja joita en ole ennen nähnyt. Täältä löytyy samat spaghettikastikkeet ja täysjyväleivät, mutta puuttuu ruisleipä ja salmiakki. Täältä löytyy sauna uimahallista, mutta sinne mennään uimavarusteineen ja löyly tuoksuu liian voimakkaalta. Ihmiset ovat mukavia, julkinen liikenne toimii, politiikka on arka aihe ja perheet koostuvat vanhemmista, jotka ovat tai eivät ole eronneet, ja lapsista, mutta kaikissa näissäkin piirteissä löytyy kuitenkin jotain erilaista. Tämä erilaisuus välillä ärsyttää, välillä pelottaa, mutta suurimmaksi osaksi ihastuttaa!

Ensimmäiset kolme viikkoa aurinko paistaa porotti maassa, joka on tunnetusti hyvin sateinen ja pilvinen. Tähän sateiseen puoleen olen tällä viikolla päässyt kyllä tutustumaan. Toinen viikko koulussa on sujunut paljon paremmin kuin ensimmäinen viikko, kun kaikki oli uutta ja hyvin erilaista. Nyt siihen alkaa jo tottua ja huomioi enemmän positiivisia asioita. Perhekin on jo tottunut läsnäolooni ja teetätti vihdoin minulle avaimen taloon, joten en ole enää pelkkä vieras.

Kaikki kysymykset ja kommentit ovat tottakai tervetulleita!




Culture pierces through me without me noticing and then presents itself to me in peculiar ways. I might for example catch myself singing a French song, which I hadn’t even heard a few days ago. I might crave for something sweet in the morning, or then I don’t get hungry around seven in the evening, because my stomach has gotten used to late dinners. Kisses on the cheek feel like the natural way to say hello, even to people whose names you don’t know. In the mornings, I pack lunch with me to school or I make sure that I have money with me, so that I’d have something to eat during lunch. In the bus I ask people for permission to sit next to them and I no longer feel awkward when the bus turns abruptly and the person next to me leans towards me instead of keeping that little finnish personal space.

It’s interesting to step from one culture to another, especially when that culture is different in so many ways, but at the same time very similar. I can find the same coniferous trees and rocks covered in moss, but next to them I notice plants I’ve never seen before. I can find the same spaghetti sauces and whole-wheat bread, but no rye bread nor salmiakki. I can find a sauna in the swimming hall, but people go in there wearing full swimming gear and it smells too strongly in there. The people are kind, public transport is alive, politics is not a subject taken lightly and families are made up of parents that may or may not be divorced, along with children, but even in all of these things, there are different elements. Sometimes these differences annoy me, sometimes they freak me out, but mostly I love them!

For the first three weeks, the sun was shining happily in a country, which is well known for its rainy and cloudy days. However, this rainy side has presented itself well this week. My second week in school has gone a lot better than the first, when everything was new and extremely different. Now I’m starting to get used to it all and I’m paying more attention to the positive things. Even my host-family has gotten accustomed to my presence in the household and finally got a key made for me, so I’m no longer just a guest.

Any questions or comments are always welcome!