one month has gone by too fast

Kuukausi vietetty Belgiassa ja en voisi olla onnellisempi siitä, että tieni johti tänne. Ennen reissuani tuskin tiesin mitään Belgiasta. "Semmoinen pieni maa keskellä Eurooppaa, jonka läpi on sodittu maailmansodissa ja jossa tehdään hyvää suklaata" olisi ollut aikalailla minun määritelmäni Belgiasta ennen kuin edes tiesin, että vaihtarivuoteni tulisin viettämäänkin täällä ja lopulta se olikin se syy miksi niin innoissani tänne lähdin. Belgia oli minulle avoin kysymys, maa, jolla ei ollut suurempaa identiteettiä päässäni, ei ollut mitään oletuksia eikä stereotypioita. Se oli kuin tyhjä sivu, joka vain odotti tarinaansa ja nyt sitä juuri toteutan.

Kun vaihto-oppilaaksi lähtee, jää aika moni asia sattuman varaan. Meneekö maalle vai suurkaupunkiin? Perheeseen, jossa on pieniä lapsia, tai ei ollenkaan? Suureen kouluun, jossa on muitakin vaihtareita tai pieneen, jossa vaihtarit on täysin uusi juttu? Puhutaanko perheessä englantia vai ei? Jokainen matka, jokainen tarina on kuitenkin omanlaisensa, eikä joku tietty tilanne ole huonompi tai parempi kuin toinen. Jokainen tilanne vaatii totuttelua ja avonaista mieltä, eikä se vaihtarivuosi aina niin ruusuilla tanssimista ole, ihan sama missä kuljeksit.

Oma arkeni on aikalailla alkanut muotoutua: koulussakäyntiä ja nukkumista. Koulupäivän jälkeen olen yleensä erittäin väsynyt ja välillä yritän väsätä läksyjä siihen asti, että syödään illallista, jonka jälkeen painun pehkuihin, että seuraavana päivänä taas jaksaisi. Ilmat ovat olleet kylmiä ja sateisia ja arvatenkaan en vieläkään omista sateenvarjoa, vaikka luulisi, että Belgiaan tullessa se olisi ollut heti ensimmäisenä ostoslistalla. Päiviäni piristävät kommentit siitä, kuinka hyvin puhun jo ranskaa siihen nähden, että olen ollut täällä vain kuukauden, kuten myös ne useat hymyt tuntemattomilta joihin törmään päivän aikana, sillä Suomessa näitä harvemmin näkee.

Taas yksi sateinen päivä lisää

Yksi monista naapurin lehmistä

Sateen jälkeen maisematkin heräävät eloon

Bastogne: kaupunki, jossa käyn koulua

I've spent a month in Belgium now and I couldn't be happier that my path led me here. Before my trip, I barely knew anything about Belgium. "A little country in the middle of Europe, through which they've fought wars in the World Wars and where they make delicious chocolate" would have pretty much been my definition of Belgium before I even knew that I'd be spending my exchange year here and at the end, it was the reason why I was so excited to come here. Belgium was an open question for me, a country, which didn't really have an identity in my mind, nor any assumptions or stereotypes. It was like a blank page waiting for its story, which I'm here to create right now.

When you go off as an exchange student, there are many things you have no control over. Will you be going to the countryside or to a big city? To a family with little kids or none at all? To a big school with other exchange students or to a small one where an exchange student is a completely new thing? Will they speak English in your family or not? Every trip, every story, is its own kind and one situation is not any worse or better than the other. Every situation requires an open mind and a lot of getting used to, and the exchange year is not always a bed of roses, no matter where you're wandering.

My everyday life has started to have a certain rhythm: school and sleep. After my school days, I'm usually extremely tired and sometimes I try to do some homework until we have dinner, after which I find my way to bed so that I'd have some energy for the next day. The weather has been cold and rainy and of course I still lack an umbrella, although you'd think that that would be one of the first things on my shopping list since arriving to Belgium. Comments about how good my French is compared to the fact that I've only been here for a month brighten up my days along with the numerous smiles I receive from people I don't know during the days, since you barely run into that in Finland.