Tasan puoli vuotta vietetty nyt Belgiassa. Niin, kuusi kuukautta, muttei se vieläkään tunnu kodilta. Eikä se kai ole tarkoituskaan. Koti tulee aina olemaan Suomessa, vaikka palasia sydämestäni saattaa löytyä ympäri maailmaa.
Puoli vuotta. Pitkä aika, vaikka suuri osa siitä meni nopeasti. Nyt aika on alkanut hidastumaan. Sitä odottaa kokoajan, että aamut olisi valoisempia, ilma lämpimämpää, sitruunat vähemmän happamia... vaikka samalla tietää, että sitruunat tulee aina olemaan happamia, silloinkin kun ne on makeita, koska omassa päässään ne näkee happamina, tuli vastaan mikä tahansa. Jos ne eivät olisi happamia, niin ne eivät minun mielestäni olisi sitruunoita ollenkaan.
Sitä odottaa lähtöpäiväänsä, mutta samalla toivoo, ettei se koskaan tulisi vastaan. Haluaa mennä jo takaisin Suomen turvallisiin syleilyihin, missä kaikki tuntuu olevan niin paljon helpompaa, mutta ei halua jättää taakseen kaikkia niitä asioita joita on oppinut rakastamaan. Neljä ja puoli kuukautta jäljellä. Yritän käyttää ne hyvin.
 |
| Käytiin tänään koulun kanssa tutustumassa Belgialle ominaiseen asiaan: oluihin. |
 |
| Sain kutsun äänestämään eurovaaleihin... tuli vanha olo |
 |
| Koulussa rikkinäisen penaalini kera ja niin, kännykät ja kamerat ovat kiellettyjä koulun alueella |
 |
| Taas yksi monista Belgian erikoisuuksista: flambeerattu olut |
 |
| Jokaisten juhlien jälkeen lattia, kengät ja housut näyttävät tältä... |
 |
| Käytiin host-äidin ja -veljen kanssa keilailemassa |
 |
| Houffalizessa on mukamas talvi |
 |
| Olisikohan ensimmäinen kerta kun saan ruusun ystävänpäivänä? |
I've spent exactly half a year in Belgium. Yes, six months, but it still doesn't feel like home. I suppose it's not supposed to. My home will always be in Finland, even if parts of my heart will be spread out across the world.
Half a year. Long time, although a large part of it went by real fast. Now time has started to slow down. You keep waiting that the mornings would be brighter, that the air would be warmer, the lemons less sour... although at the same time you know, that the lemons will always be sour, even when they're sweet, because in your head you will see them as sour no matter what. If they weren't sour, I would no longer see them as lemons at all.
You wait for the day you leave, but at the same time you wish it would never come. You want to go back to the safe embrace of Finland, where everything seems so much easier, but you don't want to leave behind all the things you have learned to love. Four and a half months left. I'll try and use them well.
