joulun alla

Neljä kuukautta tuli täyteen ensimmäisenä lomapäivänäni, eli viime tiistaina. Viimeisen kokeeni tein siis maanantaina, joten tiistaina lähdin lentokentälle. En kuitenkaan matkustaakseni mihinkään tai palatakseni kotiin, vaan toivottamaan pari ihanaa ihmistä tervetulleeksi Belgiaan. Minun toinen host-veljeni, joka asuu USA:ssa, tuli brasilialaisen tyttöystävänsä kanssa jouluksi kotiin, joten heitä olin vastassa. Tuntui kummalta olla neljän kuukauden jälkeen takaisin lentokentällä, muistellen sitä omaa ensimmäistä kertaa kun astuin porteista sisään.

Sen jälkeen kävimme vähän turisteilemassa käyden Grand Place:lla ja vilkaisemassa Manneken Pis:iä. Kävimme sitten Laísin iloksi syömässä brasilialaisessa ravintolassa ennen kotiin palaamista. Laís vasta aloitti opiskelemaan ranskaa, joten hänen kanssaan pääsen puhumaan englantia, joka kyllä edelleen tuntuu paljon luontevammalta kuin ranska. Eihän sille minkään voi kun sitä on kuitenkin melkein koko elämän höpöttänyt.

Vaikkei täällä lunta ole, eikä niitä samoja vanhoja perinteitä, niin tietyllä tavalla se jouluisuus tulee täällä esille paremmin kun Suomessa. Kun kävelen Houffalizen katuja pitkin, niin joulumusiikki kaikaa, joulukoristeet pursuaa joka nurkasta, varsinkin jouluvalot, jotka iltaisin näyttävät uskomattomilta. Kun tulin tähän kylään, ajattelin, että se menettäisi paljon kauneuttaan kun kaikki kukat kuihtuvat pois, mutta väärässä olin. Tämän kylän kauneudesta kyllä pidetään huolta.

Loman alkaessa, on tullut oltua jonkun verran liikenteessä. On tullut juhlittua, käytyä lähikaupunkini joulumarkkinoilla, vietettyä aikaa host-veljieni ja Laísin kanssa, valvottua koko yö, oltua ylpeitä todistuksestani, ja niin edespäin. Pian onkin sitten itse joulu, josta varmasti kerron lisää myöhemmin. Mutta nyt toivotan rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Laís, Antoine, minä, Benjamin

My four months here filled up on my first day of vacation, that is to say last Tuesday. I did my last exam on Monday, so on Tuesday I made my way to the airport. Not to travel anywhere nor to go back home, but to welcome a few lovely people to Belgium. My other host-brother, who lives in the US, came home for Christmas with his Brazilian girlfriend, so I went there to meet them. It felt a little weird to be back at the airport after four months, remembering the day that I first walked through the gates.

After that, we went touristing a little, visiting the Grand Place and getting a look at the Manneken Pis. After that, to please Laís, we went to eat at a Brazilian restaurant before going back home. She just started studying French, so I get to speak English with her, which still feels so much easier than French. I guess I can't help it, because I've been speaking English almost all my life.

Although there's no snow here, nor any of those same old traditions, somehow the whole Christmas thing comes out more clearly than in Finland. When I walk along the streets of Houffalize, Christmas songs are playing and decorations peek out of every corner, especially the Christmas lights, which look amazing in the evenings. When I arrived to this town, I thought it would lose a lot of its beauty as all the flowers welt away, but I was wrong. They really do take care of the beauty of this town.

As my holidays have begun, I've been on the move somewhat. I've been partying, been to the Christmas market at the city nearby, spent time with my host-brothers and Laís, stayed up all night, been proud about my report card, and so on. Soon it's Christmas in itself, about which I'm sure I'll speak more later. But now I wish you all a merry xmas and a happy new year!

Jokapäiväisiä yllätyksiä koulussa

Koulustani voisin puhua loputtomasti, koska opin koko ajan yhä enemmän. Pitäisikin, koska kulutan suurimman osan ajastani koulussa näinä päivinä. Koeviikko on käynnissä, joten en ehdi muuten kirjoittelemaan, mutta nämä ovatkin sellaisia asioita mitä olin jo valmiiksi pohtinut. Ensimmäinen listaukseni koulusysteemin eroavaisuuksista oli siis vasta alkua. Tässä vähän enemmän sellaisista joka päiväisistä asioita ja materiaaleista, koska nekin eroavat siitä mihin olen tottunut Suomessa. Satuin myös laittamaan siihen aikasempaan postaukseen kuvia sellaisista jutuista joita en ollutkaan selittänyt (jos totta puhutaan, kuvien piti alunperin olla tämän postauksen yhteydessä).

- Kouluvuoden alussa meille jaettiin kasa papereita jotka kulkee nimellä "feuille en-tête" joka meinaa sitä, että niillä papereilla on koulun tietynlainen yläotsake. Näitä papereita käytetään pikkukokeille ja läksyille, jotka arvostellaan.

- Sana "devoir" tarkoittaa kotiläksyä, mutta täällä se aina tarkoittaa palautettavaa ja arvosteltavaa läksyä. Sanaa "prépa" käytetään niille joita Suomessa kutsuttaisiin läksyiksi.

- Jokaisella oppilaalla on oma "journal de classe", eli tuntipäiväkirja, joka on siis palautettava kirjanen, jonne pitää merkata ne aiheet mitä on käsitellyt jokaisella tunnilla. Sitä käytetään myös merkkamaan kaikki tulevat läksyt ja kokeet, jotta oppilas pystyy järjestelemään hänen koulutyönsä. Kirjanen toimii myös kommunikaatiovälineenä opettajien ja vanhempien välillä, esimerkiksi jos pölisee matikan tunnilla niin yleinen uhkaus on: "laitan merkinnän sinun tuntipäiväkirjaan". Tänne myös merkataan jos on unohtanut vaikka kurssiaineiston kotiin tmv.

- Harva oppilas käyttää ahkerasti lyijykynää, vaan muistiinpanoja otetaan enemmän mustekynillä ja korjaukset tehdään sellaisella korjausrollerilla. Kokeen tekeminen lyijykynällä on ennenkuulumatonta, ehkä siksi että kaikki kokeet sun muut säilytetään ja lyijy kuluu pois helpommin, mutta tämä on omaa spekulointiani.

- Meidän koulun ullakolta löytyy "arkistot", joka meinaa siis sitä, että siellä on miljoona vanhaa "journal de classe:ia", miljoona vanhaa koetta, ja ties mitä muuta. Kaikki säilytetään. Kun teemme kokeen, opettaja arvostelee sen ja sitten saamme sen takaisin säilytettäväksi kunnes kouluvuosi tulee lopuilleen, jolloin palautamme ne kaikki ja ne joutuvat arkistoihin. Miksi? Sitä en tosiaankaan tiedä, mutta näin minulle selitettiin.

- Kaikki kirjottavat hyvin perinteisellä kaunolla (jota minun on välillä vaikea lukea...), mutta ainakaan minun sekavasta tekstauksesta ei ole huomautettu. Täytyy myöntää, että kaikilla täällä on tosi kaunis käsiala ainakin verrattuna omaani.

- Ei ole kovin montaa koulukirjaa ja niissäkin aineissa joissa on, kirjaa käytetään hyvin vähän ja enemmänkin vain täydentävänä aineistona. Opettajat jakavat monisteita ja pitää itse ottaa muistiinpanoja. Joillain on joissain aineissa vihkoja, mutta yleisesti muistiinpanotkin otetaan erillisille papereille (jotka kaikki päätyvät kansioon). Esimerkiksi minullakin on ruutupaperilehtiö josta aina tarpeen mukaan irroitan yhden arkin.

- Luokissa ei ole seinäkelloja.

- Vanha kunnon liitutaulu on aktiivisessa käytössä. Vain harvoissa ja valituissa luokissa on projektori ja vielä harvemmissa luokissa on tietokone (luokassa siis voi olla projektori, mutta ei tietokonetta, joten jos opettajat käyttävät projektoria, en heillä usein mukana oma läppärinsä). Smartboardeja olen nähnyt maksimissaan pari, ja näitäkään ei käytetä hyödyksi. Suurimmaksi osaksi tunnit menevät niin, että opettajat puhuvat, merkkailevat muutamia asioita liitutaululle ja siinä se.

- Kännykät sekä muut elektroniset laitteet on ehdottomasti kiellettyjä koko koulupäivän aikana. Eli ei ainoastaan tuntien aikana, vaan myös välitunneilla, ruokatunnilla. Ne pitäisi olla suljettuina ja laukussa ja jos sinut saadaan kiinni vaikka kännykkä kädessä niin se takavarikoidaan viikoksi. Piste. Turha siis kuvitellakaan ottavan taululla olevasta taulukosta tai vastaavasta kuvaa, vaan kaikki pitää kirjoittaa käsin. Mutta eiväthän he ihan kaikkea pysty kontrolloimaan. En kuitenkaan kameraani ole mukana raahannut osittain tämän takia, ja osittain sen takia, että koululaukku painaa muutenkin ihan tarpeeksi. Kuvat ovat siis kouluni nettisivuilta ja ehkä vähän vanhentuneita.

Koulun suuri sali jonne keräännytään välkille etc, mutta noi koristeet ei siellä ole, koska ne oli laitettu vain koulun 20v juhlia varten

Koulun sisäänkäynti

Koulun käytävä ja takana näkyvä "työmaa" ei kyllä enää ole olemassa vaan johtaa tuohon yllä olevaan saliin

I could talk about my school forever, because I keep learning more and more about it. I should, because I've been spending so much time there. The exam week is going on, so I don't have a lot of time to write, but these are actually things that I'd already noted down. My first list about the differences in school systems was just the beginning. Here's a little more about the everyday-kind-of-things and materials, because in fact, they too differ a lot from what I'm used to in Finland. I also happened to put some pictures on my previous post about things that I hadn't explained (to be honest, those pictures were supposed to go along with this post to begin with).

- At the beginning of the school year, we were given a bunch of paper knows as "feuille en-tête", which means that the papers have a certain header of the school. These papers are used for little tests and homework that is graded.

- The word "devoir" means homework, but here it always means something that is returned to the teacher to be graded. The word "prépa" is used for those that we would call homework in Finland.

- Every student has their own "journal de classe", so a lesson diary, which is a booklet that is returned and where you have to write all the subjects you went through in each class. It is also used for writing all the up coming tests and homeworks, so the students are able to organize their school work. The booklet also works as a mean of communication between teachers and students, like for example if you babble a lot during math class, the usual threat is: "I'll write it in your lesson diary". If you've forgotten your course material home or something like that, it's also marked into this booklet.

- Very few students use a pencil frequently for writing, but instead notes are taken with pens (and many different colours) and corrections are made with a correction-roller-thingy. Doing a test in pencil is unheard of, maybe because all the exams are stored and lead wears out more easily, but this is just my own speculation.

- In the attic of our school, you can find "the archives", which means that there's a million old "journal de classes", a million old tests and who knows what else. Everything is stored. When we do a test, the teacher grades it and then gives it back for us to store until the school year comes to an end and we return everything and they go into the archives. Why? I do not know, but this is what was explained to me.

- Everyone writes in a very traditional cursive (which I sometimes find difficult to read...), but at least no one has commented on my messy text. I have to admit that everyone here has really pretty handwriting at least compared to my own.

- We don't use very many text books, and in the subjects where we do have them, we use them very little and they work as more of a complementary material. The teachers give out handouts and you have to take notes yourself. Some people have notebooks for certain subjects, but generally notes are taken on separate pieces of paper (to be put into a folder). For example, I too have a pad of graph paper from where I take out one sheet of paper when needed.

- The classrooms don't have clocks on the walls.

- The good old blackboard is in active use. Only very few classrooms have a projector and even fewer classrooms have a computer (the classrooms can have a projector, but not a computer, so if the teachers use the projector, they often bring their own laptop). I've seen max a few smartboards and they're not used to their full potential at all. Mostly the lessons go so that the teachers talk, writing a few things on the blackboard and that's it.

- Cellphones and all other electronic equipment is strictly forbidden during the entire school day. That means that it isn't only during the classes, but also the recesses and lunch. They should be kept shut off and in your bag and if you're caught with for example a cellphone in your hand, it is confiscated for a week. Full stop. So don't even think about taking a picture of the charts or notes on the board, you just have to write everything by hand. However, they can't control everything. I haven't carried my camera around partially because of that and partially because my school bag weighs enough without it. The pictures here are thus from the web page of my school and may be a little old.

Muutamia huomioita paikallisesta koulustani

Koulunkäynti on täällä monin tavoin erilaista kuin Suomessa ja päätin nyt listata ihan vain "muutamia" huomioitani, jotka aluksi minua ihmetyttivät, mutta nyt ne tuntuvatkin jo normaaleilta tai noh, ainakin niihin on tottunut. Parista puhuin jo silloin kun ensin tulin tänne kouluun, mutta päätin nyt vähän selventää asioita. Toki tämä on vasta alkua, sillä näitä juttuja olisi miljoonia selitettävänä. Tärkeimmät ja erilaisimmat pointit yritin kuitenkin tiivistää, mutta en niitä kaikkia samaan postaukseen työnnä, joten tulevaisuudessa saatte vielä vähän lisää kouluaiheisia juttuja.

- Kouluvuosi on jaettu kolmeen osaan: koulun alusta jouluun, joulusta pääsiäiseen, pääsiäisestä koulun loppuun. Jokaisen "trimestren" aikana tehdään monia pikkukokeita tai "contôles", auttamaan oppilasta varautumaan niihin suuriin kokeisiin siinä lopussa, jotka esiintyvät koeviikkona.

- Maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin, koulupäivät kestävät aina kello 8:15:sta 16:05:een. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja kahden ensimmäisen tunnin jälkeen on kymmenen minuutin välitunti, sitten on taas kaksi tuntia, jonka jälkeen on 50 minuutin kestävä ruokailu tai keskiviikkoisin koulupäivä loppuu siihen. Muina päivinä ruokailun jälkeen on taas kaksi tuntia, sitten kymmenen minuutin välkkä ja taas kaksi tuntia.

- Vapaat tunnit (tai hypärit)täällä kulkevat nimellä "étude". Jos sinulla on étude-tunteja koulupäivän päätteeksi tai aluksi ja huoltajasi ovat antaneet kirjallisen luvan, sinun ei tarvitse olla koulussa. Jos kuitenkin étude-tunteja on keskellä päivää, kaikki paitsi viimeisellä vuodellaan olevat, joutuvat menemään suuren saliin työskentelemään haluamansa aineen parissa.

- Ilmaista kouluruokaa ei ole, mutta keittiöllä on monia vaihtoehtoja tarjottavana.Viimeisillä kahdella luokka-asteilla olevat saavat käydä koulun ulkopuolelta hakemassa ruokaa. Monet kuitenkin tuovat jonkinlaiset leivät mukanaan kotoa.

- Täällä kaikilla on omat luokkansa, jotka perustuvat niihin valintoihin mitä on aineistaan tehnyt.

- Kouluni tarjoaa neljä eri linjaa, joista en ymmärrä kuin sen missä olen, eli ns. yleinen linja. Tällä linjalla on pakollista: 2 tuntia uskontoa viikossa, 4 tuntia ranskaa, 2 tuntia maantietoa, 2 tuntia liikuntaa ja 4 tuntia joko englantia tai hollantia. Sitten menee monimutkaisemmaksi, joten otan kouluni (INDSE Bastogne) sivuilta taulukon (jota vähän muokkasin), josta ehkä ymmärrätte paremmin kuin selityksistäni. Esimerkkinä kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto. Jos otat 6 tuntia matikkaa, saat 2 tuntia historiaa, joko 3 tai 6 tuntia tieteitä ja valinnan perusteella määrittyy loput. Eli aloitetaan ylhäältä ja jatketaan alas eri valintoja tehden ja siihen perustuu minun kouluni yleisen linjan oppiaineet.

- Itselläni on 4 tuntia matikkaa, 2 tuntia historiaa, 3 tuntia tieteitä, 4 tuntia taloustietoa ja kaksi tuntia espanjaa. Toista modernia kieltä en ottanut, koska mikään muu kuin englanti ei minulta oikein luonnistu (muut kun ovat hollantia lukeneet jo pari vuotta).

- Englanti ei siis ole pakollinen aine koulussa. Joten sitä harva täällä puhuu.

Religion/Uskonto	2
Français/Ranska/French	4
Géographie/Maantieto	2
Education physique/Liikunta	2
Langue moderne 1/Moderni kieli 1 (Englanti tai hollanti)/(English or Dutch)	4
Mathématique/Matikka	6				4
Histoire/Historia	2				4		2
Sciences/Tieteet	6	6	3	3	3	3	3	6
Option de base simple :      Grec /Kreikka/Greek ou Latin / Latina ou Sciences sociales / Yhteiskuntaoppi/Social studies ou Sciences économiques / Taloustieto/Economics	-	4	4	4	4	4	4	4
Option de base : Langue moderne 2/ Moderni kieli 2 (English/Dutch/German)/ (Englanti/Hollanti/Saksa)	-			4		4	4
Activité complémentaire : Informatique/ IT	(2)	-	(2)	-	(2)	-	(2)	-
Activité complémentaire :  Espagnol/Espanja/Spanish	-
			-		-		-
Activité complémentaire : mathématique/Extra matikka	(1)

Journal de classe:in sisältä - näkyy kuinka jokaiselle tunnille on varattu oma palkkinsa;
valkoiseenpystyriviin kirjoitetaan tunnin aiheet, siniseen taas mahdolliset läksyt jotka pitää olla tehtynä sille tunnille

Kansiossa on kaikki tämän kolmen kuukauden aikana saamani tuntiaineistot; "journal de classe"; alapuolella näkyy myös "feuille en-tête"

- Going to school here is different than in Finland in so many ways and I decided to just list a "few" things that I've noticed, that at first surprised me, but now they feel normal or at least I've gotten used to them. I talked about some of them already when I first encountered the school, but I decided to clear things out a little. Sure, this is just the beginning, since I could explain a million of these things. I tried to summarize the most important and most different points, but I'm not going to put everything into one post, so you can expect more school-related info in the future.

-The school year is divided into three parts: from the beginning of school until Christmas, from Christmas to Easter, and from Easter to the end of the year. During these "trimestres", we do multiple little tests or "contrôles" to help the student to get ready for the actual exams at the end of the period that take the form of an exam week.

- On Mondays, Tuesdays, Thursdays, and Fridays, the school days always last from 8:15 to 16:05. The lessons last 50 minutes and after the first two, there's a recess of ten minutes, then another two lessons after which you have a 50 minute lunch break or on Wednesdays, your school day ends. For the other days, after lunch you have another two lessons, a ten minute break and another two lessons.

- There is no free school food, but the kitchen has many different options to offer. The students on the last two grades are allowed to go get some food outside of the school. Many people however bring some sort of sandwiches from home.

- Free hours, or skips, go with the name "étude" here. If you have étude-hours at the end of your school day or at the beginning and your guardians have given a written permission, you don't have to be at school. If however, you have étude-lessons in the middle of your day and you're not doing your last year at school, you have to go to a huge hall to work on a subject of your choice.

- Here everyone has their own class, which is based on the choices you've made concerning your subjects.

- My school offers 4 different sections out of which I only understand the one I'm in: the so-called general section. In this section, the following are obligatory: 2 hours of religion a week, 4 hours of french, 2 hours of geography, 2 hours of P.E. and 4 hours of either english or dutch. Then it gets a little more complicated, so I'm taking a table from the site of my school (INDSE Bastogne) (which I edited a little to make it more clear) and putting it above so you'll understand a little better than through my explanations. As an example, I'll just take the first option. So if you take 6 hours of math (these are always per week), you get 2 hours of history, either 3 or 6 hours of sciences and based on your choice, the rest of it is defined. So you start from the top and continue downwards making different choices and that's what this section is based on.

- Personally I have 4 hours of math, 2 hours of history, 3 hours of sciences, 4 hours of economics and 2 hours of spanish. I didn't take a second modern language because I can only manage english (while others have been studying dutch for a couple of years already).

- So in fact, English is not an obligatory subject at school so just a few people here actually speak it.

aikainen joulu

Kun Suomessa 6. joulukuuta juhlitaan itsenäisyyspäivää, täällä on vähän erilaisempi juhla. Kun Suomessa on Joulupukki, on Belgiassa St. Nicolas. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin Joulupukki muuten kuin, että hänellä on valkoinen parta, punaista vaatteissaan ja hän jakaa lahjoja kilteille lapsille.

5. joulukuuta lapset jättävät kenkänsä takan ääreen, jotain juotavaa St Nicolas:lle sekä porkkanan hänen aasilleen. Yön aikana St Nicolas saapuu aasinsa kyydillä ja tulee savupiipusta sisään palkiten kiltit lapset täyttäen heidän kenkänsä lahjoilla. Oikeastaan jo muutamia päiviä ennen virallista St Nicolas:n päivää, saattaa kenkiin ilmestyä pieniä tavaroita.

St Nicolas on siis samantyylinen hahmo kuin joulupukki, mutta tuo lahjansa kauan ennen joulua, tarkemmin ottaen Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joulunakin saataisi lahjoja. St Nicolas:lla on myös omanlainen tyylinsä, eikä hän yritä näytää turhan paljon serkultaan Joulupukilta, niin kuin monet muut kuten Santa Claus ;)

St. Nicolas käy myös vierailemassa kouluissa, yhdessä hänen ei-niin-ihanien kumppanien kanssa. Hänen seuranaan usein siis liikkuu mustiin pukeutunut hahmo nimeltään Père Fouettard, joka jakaa tuhmille lapsille hiiltä ja/tai pieksemisiä, silloin kun St Nicolas taas palkitsee kiltit lapset suklaalla, kekseillä ja appelsiineilla.

Meidänkin koulussa tämä tiimi kävi vierailemassa, vieraillen jokaisessa luokassa, vaatien toisia laulamaan ja toisia lupaamaan, että ovat kiltimpiä tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin saivat kasan herkkuja popsittavaksi. Se olikin ehkä ainoa piristys siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä, kun suomalaiset lomailevat, olin itse koulussa ja kaiken lisäksi tekemässä uskonnon koetta.

When the 6th of December in Finland means the independence day, here it's a little more different kind of festival. When in Finland we have Joulupukki, in Belgium we have St Nicolas. This is however not the same thing as Joulupukki, except that they both have white beards, red clothes and they give out gifts to well-behaved children.

On the night of the 5th of December, the children leave their shoes in front of the fireplace, something to drink for St Nicolas and carrots for his donkey. During the night, he comes on his donkey and down the chimney, rewarding nice children by filling their shoes with gifts. Actually, already a few days before the official day of St Nicolas, little things may appear in the shoes.

So St Nicolas is kind of like Joulupukki and Santa Claus, but he brings his presents long before Christmas, or to be more exact, on the independence day of Finland. This however does not mean that you don't get gifts on Christmas too. St Nicolas also has his own style and he doesn't try to look too much like his cousin Joulupukki, like many others do, including Santa Claus ;)

St Nicolas also tends to visit schools, together with his not-so-lovely companions. A figure dressed in black known as Père Fouettard often accompanies him. He gives out coal and/or spanks the naughty kids while St Nicolas rewards the nice ones with chocolate, oranges and cookies.

St Nicolas and his team came to visit our school as well, going through all the classes, making some children sing and others promise to be nicer in the future. In the end, everyone did receive some treats to enjoy. It was probably the only thing that brightened up the fact that while everyone is Finland was enjoying their day off on the independence day of Finland, I personally was at school and to top it all off, doing my religion exam.

Marraskuu loppui Kölnissä

Joulukuu ilmestyi nurkan takaa, eikä minulla ole joulukalenteria. Olo on vähän hölmö, koska joulukalenteri tuntuu kuuluvan joulunodotukseen. Toivon hartaasti, että jouluna olisi lunta, koska muuten joulufiilis voi olla entistä vaikeampi saavuttaa. Sanotaan aina, että joulu on vaihtareille vaikeata, ja alan nyt jo ymmärtää sitä oikein hyvin. Minähän olen aina ollut se, joka on painostanut, että ei olla ulkomailla jouluna, koska joulu kuuluu kotiin. Nyt olen kuitenkin toisenlaisessa kodissa. Noh, onpahan uusi elämys tämäkin!

Marraskuulle sanoimme heipat Kölnissä, yhdessä muiden YFU:n vaihtareiden kanssa. Lähdettiin lauantaina siis vähän Saksan puolelle kiertelemään, joka oli tottakai hulvattoman hauskaa. Pidettiin yhtä pohjoismaiden voimin, Suomen (minä ja Iiris) ja Viron (Laura ja Trine). Oli kiva päästä puhumaan suomea taas, ja höpöttelemään yhdessä niiden kanssa, jotka ymmärtävät kaikki ne asiat, joita minä kaipaan ja ihmettelen (kuten suklaajoulukalenterien puute).

Kölnissä kävimme parilla joulutorilla, joista toinen oli iltasella häikäisevän kaunis, mutta täynnä ihmisiä. Oltiin kuin sardiineja sillipurkissa, kun yritettiin siellä liikkua ympäriinsä. Siinä vaiheessa oltiin jo niin uupuneita, koska oltiin jo kiivetty ylös katedraalin torniin (varmasti miljoona rappusta) ja kävelty toiselle torille ja takaisin, joten ihan vain luovutettiin ja mentiin turistikauppaan istumaan siihen asti kunnes lähdettiin takaisin kotiin päin.

Iiris Suomesta ja Laura Virosta

Noin korkeelle kiivettiin...

December appeared from behind the corner and I don't have an advent-calendar. I feel a little weird, because the calendar seems to be a part of Christmas-waiting so to speak. I really wish that there would be some snow for winter, because otherwise it will be even harder to reach that Christmas-mood. They always say that Christmas is a difficult time for exchange students and now I'm already starting to understand it really well. It's me who's always been the one who's pressured my family to not be abroad for Christmas, because Christmas belongs at home. However, now I'll be spending it in a different kind of home. Well, it's a new experience!

We said our goodbyes to November in Cologne, together with the other exchange students of YFU. So on Saturday we were off to walk around a little in Germany, which was of course hilariously amazing. We kept together with the Nordic countries: Finland (Iiris and I) and Estonia (Laura and Trine). It was great to be able to speak finnish again and to babble together with those who understand all the things I miss and wonder about (like the lack of chocolate-advent-calendars).

In Cologne, we visited a few Christmas markets, out of which one of them was absolutely gorgeous in the evening, but full of people. We were like sardines in a can of herring (a finnish saying?) when we tried to move around there. At that point we were already so tired, because we'd already climbed up to the top of the cathedral's tower (I swear it was like a million steps) and walked all the way to the other market and back, so we just gave up and went into the tourist shop to just sit until we got back on the bus to go home.

100 jours

Aika kuluu. Monet on mulle vitsaillu et onks tääl niin tylsää et mä vaan lasken päiviä koko ajan. Eihän se näin tietenkään ole. Tosi useasti ihan unohdan ajan kulun ja oikeesti vain ihmettelen miten tämä kaikki on mennyt niin nopeasti. Parin viikon päästä koittaa minun ensimmäinen belgialainen koeviikko ja sitten pian onkin jo joulu.

Talvikin tosiaan tekee tuloaan. Kuljin pitkään ohuessa takissani ja jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että alkaa olla vähän vilpoista. Sitten yhtäkkiä ihan puskista ensimmäiset kymmenen senttiä lunta ilmestyivät (ne kyllä sulivat heti pois). Olen vain koko ajan elänyt enemmän alkusyksyssä, sillä täällä päivät kestävät yhteensä melkein kaksi tuntia pidempään kuin samaan aikaan Suomessa. Edelleen kun olen matkalla kouluun, on ulkona valoista ja pimenee vasta sitten kun olen koulusta jo päässyt kotiin. Tälläinen määrä valoa ei vain kuulu marraskuun loppuun, enkä ollut ehtinyt vielä toivoa lunta piristämään ja valaisemaan päiviäni.

Viikonloppuna nappasin mukaani kaksi virolaista ja suuntasin Namuriin ostamaan sen talvitakin vihdoin. Muita vaihtareita ei olekaan tullut nähtyä vähään aikaan (jos koulussani käyvää meksikolaista ystävääni ei lasketa), joten oli ihana taas olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pääset olemaan täysin oma itsesi ja joiden kanssa jaat omanlaisen yhteyden.

Puhuimme en-tiedä-mitä kieltä, sillä se oli erikoinen sekoitus englantia, ranskaa, viroa ja suomea, sillä kukaan meistä ei osaa enää puhua kunnolla jotain kieltä, vaan aina tarvitsee vähintään pari muuta kieltä täydentämään. Toivon, että englannin- ja suomenkielentaitojeni huonontumista ei täällä blogissa huomaa... Nyt on sellainen vaihe menossa, kun en puhu superhyvää ranskaa ja samalla muut kielet katoavat päästä pikkuhiljaa, joten ei ole yhtäkään kieltä, jota pystyisi puhumaan vaivatta.

Talvitakkia ostaessa tuli vielä enemmän esille vaihtareiden yleinen vaiva: vaihtarikilot. Pakko sanoa, että onneksi olin vaihtareiden kanssa ostoksilla, koska pääsimme vapaasti nauramaan pois ne ärsytykset siitä, että pitää myöntää, että isompi koko sopii paremmin tai, että paikallisen YFU:n pelotteluista huolimatta (kertoivat meille alussa, että täältä lähtiessään vaihtarit ovat keskimäärin keränneet 10 kiloa lisää per vaihtari), on sitä massaa tullut lisää. Höh.

Koulussa tehtiin filmausprojektia

Maisema ei kauan aikaa sitten

Ja eräs aamu se muuttui tälläiseksi

Vaihtarit tekemässä mitä vaihtarit tekevät parhaiten: syömässä

Kylässäni oli St. Catherinen tori

Time flies. Many people have jokingly asked me whether it's so boring here that I'm just counting the days. Of course it's not like that. Often I just tend to forget that time goes by and I keep thinking how all this has gone so fast. In a few weeks, I'll have my first Belgian exam week and then it's pretty much Christmas.

Winter is making its way as well. I wandered in my thin coat for quite a while and at some point I got the feeling that it started to get a little chilly. Then out of the blue, the first ten cm of snow appeared (and melted right away). All this time I've just been living more in the beginning of autumn, because here the days last almost two hours longer than the days in Finland at the same time. Still when I'm making my way to school, there's already daylight and it gets dark only after I'm already back home from school. This amount of light just doesn't belong to the end of November, and I hadn't had the chance to wish for snow to brighten up my days.

On the weekend, I grabbed two Estonians with me to Namur to finally buy myself a winter coat. I haven't seen the other exchange students for a while (if you don't count my Mexican friend who goes to the same school), so it was awesome to once again be with people who you can fully be yourself with and with who you share a special type of connection.

We were speaking a language of I-don't-know-what, because it was a weird mixture of English, French, Estonian, and Finnish, because not one of us knew how to properly speak just one language and we always needed at least a few other languages to fill in the blanks. I hope that you can't notice in this blog how bad my English and Finnish have gotten... Now I'm going through a phase when I don't speak French really well and at the same time, all my other languages are slowly disappearing from my head, so I don't have a single language I could really speak with ease.

While buying my winter coat, a common problem of exchange students became even more evident: exchange weight. I have to say that luckily I was shopping with other exchange students, because we got to laugh away all the feeling of annoyance that you have to admit that a larger size fits better or that in spite of the warnings of the local YFU (they told us in the beginning that when leaving from here, exchange students have gained 10 kilos per person on average), more weight has been put on. Damn.

Trois Mois

Kolme kuukautta olen nyt Belgiassa viettänyt. Kolme kuukautta on aina ollut se "maaginen luku" jota kaikki heittelevät vaihtareille. "Menee kolme kuukautta, että oppii kieltä" "Menee kolme kuukautta, että tuntee olonsa kotoisammaksi host-perheessä" "Menee kolme kuukautta, että löytää kavereita" tai mitä lie vastaavaa. Eihän se tietenkään tarkkaa ole, mutta ideana on varmaankin sanoa, että kaikki ei tapahdu silmänräpäyksessä. Näin kolmen kuukauden jälkeen, voin sanoa, että osaan kieltä (jotenkuten), että tunnen oloni kotoisammaksi host-perheeni luona, että minulla on kavereita. Kaikki on kehittynyt pikkuhiljaa ja jokaisen vaihtarin tarina on kuitenkin erilainen.

Torstai aamuna oli aikainen herätys sillä matkasimme luokkani kanssa bussilla Brysseliin päiväksi. Luokathan täällä ovat yhtä kiinteitä kuin Suomen yläasteilla, eli suurimmaksi osaks ollaan kaikki tunnit samojen ihmisten kanssa, mutta valinnaisaineiden kohdalla voi olla vähän sekoitetut ryhmät. Joten luokkaretkikin oli vain ja ainoastaan meidän luokallemme. Kävimme Palais de Justice:ssa katsomassa miten laki toimii, sekä RTBF:n studioissa (joka on vähän niin kuin paikallinen YLE) seuraamassa tv- ja radio-ohjelmien tekoa. Kaikin puolin mukava päivä ja pääsi vähän irtautumaan arjesta.

Meiän luokka<3

I've spent three months in Belgium now. Three months has always been that "magical number" that everyone throws around to exchange students. "It takes three months to learn the language" "It takes three months to feel more at home in your host-family" "It takes three months to find friends" or something along those lines. Of course it's not exact, but I guess the point is to say that not everything happens in a blink of an eye. So now, after three months, I can say that I do speak the language (kind of), I do feel more at home with my host-family, and I do have friends. Everything has developed slowly but surely and each exchange student's story is different.

On Thursday morning I had to wake up early, because we took a trip to Brussels with my class for a day. Here, classes are close in the same way as in lower secondary in Finland, meaning you spend pretty much all your classes with the same people, but with the optional subjects, the groups may be a little mixed. Thus this class trip was only for our class. We visited the Palais de Justice to see how the law works as well as the studios of RTBF (kind of like the local YLE) to watch the making of tv and radio programs. All in all a wonderful day and I got to break away from everyday life.

Progress!

Nyt on se aika, kun puut vaihtavat väriään eläväisen vihreästä keltaiseen, punaiseen, violettiin, ruskeaan, ihan kuin etsien sitä sopivaa asua, millä ottaa vastaan talven pimeys ja pakkaset. Lopulta ne kuitenkin luovuttavat ja pudottavat lehtensä kokonaan, ottaen talven vastaan raakana, ilman minkäänlaista maskia.

Kukat, jotka koristivat tätä kylää tänne saapuessani, ovat nyt kuihtuneet ja viety pois. Jotkut muutamat saattavat vielä pinnistellä ihmisten ikkunalaudoilla, mutta pakkasen myötä nekin tulevat kaikkoamaan. Talojen savupiiput alkavat tupruta nyt jopa päivisin, kun perheet yrittävät pysyä läpiminä takkatulen avulla, ja pimeyden pidetessä, talojen sisäinen lämpö ja valo tuntuu hehkuvan enemmän kuin aikaisemmin.

Joku harvinaisen älykäs nainen (äitini) huomautti, että ensimmäinen kvartaali alkaa olla takana. Joten missäs sitä nyt seisotaan? Noh, kiinni arkielämässä. Toinen älykäs nainen (Ronja) sanoi erittäin osuvasti, että arkeahan sitä täälläkin eletään, se nyt on vain Belgian arkea. Aamuisin herätään, mennään kouluun, koulun jälkeen tehdään jotain kunnes syödään ja mennään nukkumaan ja sitten onkin taas uusi päivä (paitsi nyt kun olen lomalla).

Ranskankieli sujuu jokseenkin ja kehittyy kehittymistään koko ajan. Välillä sitä ei itse meinaa huomata, mutta sitten joku ihan puun takaa kehuu kehittymistäni ja sitten taas ymmärtää, että kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee. Onhan niitä hetkiä edelleenkin kun turhautuu siihen änkyttämiseen, siihen kiertoreittien etsimiseen, siihen, ettei kaikki suju niin helposti kuin toivoisi, mutta kuten äitini on vuosien aikana minulle opettanut - no pain, no gain. Joskus ärsyttää kun vahingossa tulee sanottua joku juttu väärin, kun olisi tiennyt miten se oikein pitäisi sanoa, mutta arvaa vaan lipsuuko se toista kertaa! Olen myös tottunut tekemään tahallani virheitä, sillon kun en tiedä oikeaa sanaa tai lausahdusta, koska sitten usein minua korjataan ja seuraavalla kerralla tiedänkin juuri sen sanan mitä haluan käyttää.

Belgiasta tykkään kovasti ja opin siitä koko ajan lisää. On muutamia ihania ihmisiä, jotka oikeastaan tykkäävät minulle opettaa uusia asioita tästä maasta, joten tietopiikkejä tupruaa välillä aika paljonkin. Mutta paljonhan selviää pelkästään elämällä. Vaikka Belgia on pieni maa, on se yhtä rikas kulttuurisesti kuin suurempikin maa. Olen koko ajan yhä onnellisempi siitä, että tänne lähdin, sekä siitä, että "jouduin" tänne maalle. Nämä eroavaisuudet pakottavat minut avartamaan vähän katsettani ja mieltäni ja ymmärtämään vähän kyläläisten mentaliteettia.

Integroitumisen kannalta voisin sanoa, että se sujuu ihan hyvin. Tuntuu, että minulla on monia ihmisiä joille voin mennä rennosti juttelemaan ja muutamia tärkeämpiä, joille voin puhua vähän kaikesta. Suurimmaksi osaksi olen vain kiitollinen kaikille, jotka tulevat minulle juttelemaan, tulevat minua auttamaan. Jokainen minuun kohdistettu hymy piristää päivääni, jokainen kysymys Suomesta, jokainen kutsu illanviettoon. Voin helposti sanoa, että belgialaiset ovat todella ystävällistä ja lämmintä porukkaa.

Ensimmäiselle kvartaalille antaisin kehittymisen ja suurimman muutoksen leiman. Se ei ole sujunut ongelmitta - turha luulo! Ties kuinka monta kertaa on toivonut voivansa olla kotona äitille, iskälle ja veljelle juttelemassa. Ties kuinka monta kertaa on toivonut, että ihmiset puhuisivat suomea, tai vähintään englantia. Ties kuinka monta kertaa on tuntunut yksinäiseltä, tuntunut kuin mikään ei suju, tuntunut kuin ei ole mitään mihin turvautua. Ties kuinka monta kertaa on turhautunut kaikkeen tähän ja kyyneleet ovat valuneet pitkin poskia. Mutta niistä on selvitty ja noustu ylös kymmenen kertaa vahvempana. Muutos on ollut suuri ja rankka, mutta huimaa kehitystä on tullut tehtyä - ja siitä olen ylpeä!



Now's the time when trees change their colour from the lively green to yellow, red, violet, brown, as if looking for the right outfit to greet the darkness and cold of the winter. However in the end they give up and drop their leaves completely, greeting winter rawly, without a mask of any sort.

The flowers that decorated this town as I arrived, have now wilted and been taken away. A few lonely ones might still stick around on the windowsills, but as the frost comes around, they'll disappear as well. The smoke of the chimneys starts to rise even in daytime, as families try to stay warm with the help of the fireplace and as the darkness gets longer, the warmth and light from inside the houses seems to radiate more than before.

One extraordinarily smart woman (my mum) noted, that the first quarter is starting to come to its end. So where am I standing now? Well, stuck on everyday life. Another smart lady (Ronja) hit the spot by saying that it's just everyday life here as well, now it's just the everyday life of Belgium. I wake up in the morning, I go to school, after school I do something until we eat and go to sleep and then it's a new day again (except now that I'm on vacation).

I manage with the french language somehow and it gets better all the time. Sometimes I don't really notice it myself, but then someone comments on my progress and I realize that it's on its way slowly but surely. I mean sure, there are still times when I get frustrated with the stuttering and finding those detours, with the fact that nothing goes as easily as I would like for it to go, but as my mum has taught my over the years - no pain, no gain. Sometimes it annoys me when I accidentally say something wrong, when I would have known the right way to say it, but there's no chance it'll slip out again! I've also gotten used to making mistakes on purpose, when I can't find the word or phrase, because people usually correct me and thus, the next time around I'll know the exact word I want to use.

I really do like Belgium and I keep learning more and more about it. There are some lovely people, who actually like teaching me new things about this country, so sometimes there's quite a bunch of information being thrown onto me. But a lot gets discovered just by living. Although Belgium is a small country, it's just as culturally rich as a bigger one. I'm all the time happier that I came here and that I ended up here in the countryside. These differences force me to be more open-minded and understand the mentality of the people here.

When it comes to integration, I could say that it's coming along fine. I feel like I have a lot of people with whom I can casually go chat with and a few more important ones, to whom I can speak to about pretty much everything. Mostly I'm just grateful to everyone who comes to talk to me, comes to help me. Every single smile that's sent towards me makes my day, every question about Finland, every invitation to a night out. I can easily say that belgians are really friendly and welcoming people.

To the first quarter, I'd give the label of progress and the greatest change. It hasn't been without problems - not at all! Who knows how many times I wished to be home talking to my mum, dad and my brother. Who knows how many times I've wished that people would speak finnish, or at least english. Who knows how many times I've felt lonely, like nothing seems to work, like there's nothing to turn to. Who knows how many times I've gotten frustrated with all of this and tears have rushed down my cheeks. But I've managed through those and risen ten times stronger than before. The change has been huge and harsh, but I've made a lot of progress - and that I'm proud of!

Vähän välitodistuksesta ja koulunkäynnistä

Nyt lomalaisena käppäilen pitkin lehtien täyttämiä katuja, viettäen aikaa vähän itsekseen, ajattelematta mitään. Täällä meillä on vihdoin syysloma, joka oikeestaan perustuu pyhäinpäivään, jota täällä vietetään sinä virallisena päivänä, eli 1. marraskuuta, toisin kuin Suomessa, jossa se on tietääkseni aina lauantaina. Voin iloisesti sanoa, että loman vietto lähti hyvin käyntiin.

Pakkohan minun on myöntää, että välitodistuksessani sain ihan huippuarvosanat, joten kehuja satoi koko perjantain, sillä eihän kukaan voinut uskoa, että tyttö joka ei kunnolla edes osaa puhua ranskaa, pystyisi saamaan tuollaisen keskiarvon. En kuitenkaan olisi pystynyt tuollaiseen temppuun ilman luokkalaisteni tyttöjen apua! He nimittäin ottivat minua reippaasti mukaan projekteihin, auttoivat minua ymmärtämään tehtävänantoja ja ennen kaikkea, heillä oli rutkasti kärsivällisyyttä minun ranskantaitojeni kanssa! Opettajatkin ovat olleet avualiaita ja ymmärtäväisiä ja ehkä laskeskelleet vaihtaritytön pisteitä vähän eri tavalla, mutta joka tapauksessa olen vain tosi kiitollinen ja iloinen.

Täällä pisteytys menee siis niin, että jokaisesta aineesta annetaan pisteet 0-20, ja puolikkaatkin otetaan mukaan. Pitää saada  vähintään 10, että suoriutuu aineesta. Kaikkien aineiden keskiarvo mitataan kuitenkin prosenteissa, joten pitää saada se yli 50%, että pääsee kouluvuodestaan läpi. Täällä on myös paljon yleisempää joutua uusimaan vuotensa kuin Suomessa. Koulustamme voi löytää useammankin, jotka ovat joutuneet uusimaan vuotensa jopa pariin otteeseen. Sen voisin myös sanoa, että Suomessa jaetaan niitä täysiä pisteitä paljon helpommin kuin täällä. Sen mitä olen ymmärtänyt, niin meidän luokkamme ns. "kympinoppilaat" saivat vähän päälle 80% keskiarvokseen, joten se ei tasapainotu ihan samalla tavalla kuin meidän systeemissä. Nämä olivat kuitenkin suuntaa antavat välitodistukset, sillä ensimmäiset ihan oikeat kokeet tulevat vasta joulun tuntumassa.

Moni ihmettelee miksi panostaisin koulussa, jos kerran joudun kotiin palattuani kuitenkin vetämään vastaavan kouluvuoden uudestaan. Monille vaihtareille koulumenestyshän on täysin yhdentekevä asia ja he laittavat koulutyöhön aika minimaalisen panoksen. Vaihtareiltahan ei voi olettaa, että he menestyisivät koulussa, sillä kielimuuri vaikeuttaa asioita ja täten monet piiloutuvat tämän taakse, ettei heidän tarvitse edes yrittää. Ainakin YFU:n ohjelmissa koulussa käynti on pakollista, koska sehän kuuluu paikallisen nuoren normaaliin elämään. Olemme siis koulussa päästäksemme tapaamaan ihmisiä, integroitumaan kouluyhteisöön, oppimaan kielestä, maasta ja sen kulttuurista yhä enemmän, eikä pointti ole koulumenestys.

Minun kohdallani päätavoite on ollut vain yksinkertaisesti ymmärtää mitä tunneilla puhutaan. Se oli aluksi enemmänkin vain ranskankielen oppimisen takia, halusin ymmärtää sen mitä opettajat sanoivat, eikä sillä ollut niin väliä ymmärsinkö käsiteltävät aiheet itsessään. Kaikki kävi puoliksi vahingossa, sillä aivoni prosessoivat asioita niin paljon, vertaillessaan lauseita ja sanoja suomen- ja englanninkieleen, joten jututhan jäävät päähän oikein hyvin. Tietysti on myös tunteja, joissa opettajan ääni on kuin tuutulaulu tai joissa termistö on liian monimutkaista tämän tytön pääkopalle, mutta yleisesti tämä periaate toimii oikein hyvin.

Syksyn tunnelmaa

Now as I'm on vacation, I walk along streets filled with fallen leaves, spending time on my own without thinking about anything. Here we've finally got our autumn-holiday, which is actually based on All Saint's day, which is here on the official day of the 1st of november, unlike in Finland where I believe it's always on a Saturday. I can happily say that my vacation had a great start.

I have to admit that my report card ended up being better than just good, so my Friday was filled with praise, because no one could believe that a girl, who doesn't even speak french properly, could get an average like that. However, there's no way I could have done that without the help of my classmates! They were nice enough to take me with them for projects, they helped me understand assignments and above all, had a ton of patience with my french skills! The teachers have been helpful and understanding too and they may have calculated the exchange student's points a little differently, but nevertheless, I'm just so grateful and happy right now.

Here the grading goes so that you get points 0-20 from each subject, halves included. You have to get at least 10 to pass the subject. The average of all subjects is however measured in percentages, so you have to get over 50% to pass your year. Here it's a lot more common for people to have to re-do their year, than in Finland. You can find a number of students in our school who have had to re-do their year, maybe even more than once. I could also say that in Finland, they give out the highest marks a lot more easier than here. For what I've understood, the so-called "ten-girls" in our class got a little over 80% as their average, so it doesn't balance out like in our school system. These were however just interim report cards, since the first real exams will come around Christmas.

Many people wonder why I'd try so hard in school, if I have to re-do a corresponding year once I return to Finland. Many exchange students don't really care about getting good grades in school and they put a minimal effort into their school work. I mean, you can't expect an exchange student to succeed in school, because the language barrier makes things a lot more difficult and thus, many hide behind it, so that they wouldn't have to even try. At least in the programs of YFU, going to school is mandatory, as it is a part of a local young person's normal life. Thus, we are in school to get to meet people, to integrate into the school society, to learn even more about the language, the country and its culture, and succeeding in school is not the point.

For me, the main goal has been to simply understand what's going on in class. In the beginning, it was more for the sake of learning french: I wanted to understand what the teachers were saying and it didn't really matter whether I understood the ideas we went through in themselves. Everything happened partially by accident, because my brain processed things so much as it compared the sentences and words to english and finnish, so things got stuck in my head pretty well. Of course there are also certain lessons, where the voice of the teacher is like a lullaby or where the terms are too complicated for this girl's head, but in general, this works well.