100 jours

Aika kuluu. Monet on mulle vitsaillu et onks tääl niin tylsää et mä vaan lasken päiviä koko ajan. Eihän se näin tietenkään ole. Tosi useasti ihan unohdan ajan kulun ja oikeesti vain ihmettelen miten tämä kaikki on mennyt niin nopeasti. Parin viikon päästä koittaa minun ensimmäinen belgialainen koeviikko ja sitten pian onkin jo joulu.

Talvikin tosiaan tekee tuloaan. Kuljin pitkään ohuessa takissani ja jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että alkaa olla vähän vilpoista. Sitten yhtäkkiä ihan puskista ensimmäiset kymmenen senttiä lunta ilmestyivät (ne kyllä sulivat heti pois). Olen vain koko ajan elänyt enemmän alkusyksyssä, sillä täällä päivät kestävät yhteensä melkein kaksi tuntia pidempään kuin samaan aikaan Suomessa. Edelleen kun olen matkalla kouluun, on ulkona valoista ja pimenee vasta sitten kun olen koulusta jo päässyt kotiin. Tälläinen määrä valoa ei vain kuulu marraskuun loppuun, enkä ollut ehtinyt vielä toivoa lunta piristämään ja valaisemaan päiviäni.

Viikonloppuna nappasin mukaani kaksi virolaista ja suuntasin Namuriin ostamaan sen talvitakin vihdoin. Muita vaihtareita ei olekaan tullut nähtyä vähään aikaan (jos koulussani käyvää meksikolaista ystävääni ei lasketa), joten oli ihana taas olla sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa pääset olemaan täysin oma itsesi ja joiden kanssa jaat omanlaisen yhteyden.

Puhuimme en-tiedä-mitä kieltä, sillä se oli erikoinen sekoitus englantia, ranskaa, viroa ja suomea, sillä kukaan meistä ei osaa enää puhua kunnolla jotain kieltä, vaan aina tarvitsee vähintään pari muuta kieltä täydentämään. Toivon, että englannin- ja suomenkielentaitojeni huonontumista ei täällä blogissa huomaa... Nyt on sellainen vaihe menossa, kun en puhu superhyvää ranskaa ja samalla muut kielet katoavat päästä pikkuhiljaa, joten ei ole yhtäkään kieltä, jota pystyisi puhumaan vaivatta.

Talvitakkia ostaessa tuli vielä enemmän esille vaihtareiden yleinen vaiva: vaihtarikilot. Pakko sanoa, että onneksi olin vaihtareiden kanssa ostoksilla, koska pääsimme vapaasti nauramaan pois ne ärsytykset siitä, että pitää myöntää, että isompi koko sopii paremmin tai, että paikallisen YFU:n pelotteluista huolimatta (kertoivat meille alussa, että täältä lähtiessään vaihtarit ovat keskimäärin keränneet 10 kiloa lisää per vaihtari), on sitä massaa tullut lisää. Höh.

Koulussa tehtiin filmausprojektia

Maisema ei kauan aikaa sitten

Ja eräs aamu se muuttui tälläiseksi

Vaihtarit tekemässä mitä vaihtarit tekevät parhaiten: syömässä

Kylässäni oli St. Catherinen tori

Time flies. Many people have jokingly asked me whether it's so boring here that I'm just counting the days. Of course it's not like that. Often I just tend to forget that time goes by and I keep thinking how all this has gone so fast. In a few weeks, I'll have my first Belgian exam week and then it's pretty much Christmas.

Winter is making its way as well. I wandered in my thin coat for quite a while and at some point I got the feeling that it started to get a little chilly. Then out of the blue, the first ten cm of snow appeared (and melted right away). All this time I've just been living more in the beginning of autumn, because here the days last almost two hours longer than the days in Finland at the same time. Still when I'm making my way to school, there's already daylight and it gets dark only after I'm already back home from school. This amount of light just doesn't belong to the end of November, and I hadn't had the chance to wish for snow to brighten up my days.

On the weekend, I grabbed two Estonians with me to Namur to finally buy myself a winter coat. I haven't seen the other exchange students for a while (if you don't count my Mexican friend who goes to the same school), so it was awesome to once again be with people who you can fully be yourself with and with who you share a special type of connection.

We were speaking a language of I-don't-know-what, because it was a weird mixture of English, French, Estonian, and Finnish, because not one of us knew how to properly speak just one language and we always needed at least a few other languages to fill in the blanks. I hope that you can't notice in this blog how bad my English and Finnish have gotten... Now I'm going through a phase when I don't speak French really well and at the same time, all my other languages are slowly disappearing from my head, so I don't have a single language I could really speak with ease.

While buying my winter coat, a common problem of exchange students became even more evident: exchange weight. I have to say that luckily I was shopping with other exchange students, because we got to laugh away all the feeling of annoyance that you have to admit that a larger size fits better or that in spite of the warnings of the local YFU (they told us in the beginning that when leaving from here, exchange students have gained 10 kilos per person on average), more weight has been put on. Damn.

Trois Mois

Kolme kuukautta olen nyt Belgiassa viettänyt. Kolme kuukautta on aina ollut se "maaginen luku" jota kaikki heittelevät vaihtareille. "Menee kolme kuukautta, että oppii kieltä" "Menee kolme kuukautta, että tuntee olonsa kotoisammaksi host-perheessä" "Menee kolme kuukautta, että löytää kavereita" tai mitä lie vastaavaa. Eihän se tietenkään tarkkaa ole, mutta ideana on varmaankin sanoa, että kaikki ei tapahdu silmänräpäyksessä. Näin kolmen kuukauden jälkeen, voin sanoa, että osaan kieltä (jotenkuten), että tunnen oloni kotoisammaksi host-perheeni luona, että minulla on kavereita. Kaikki on kehittynyt pikkuhiljaa ja jokaisen vaihtarin tarina on kuitenkin erilainen.

Torstai aamuna oli aikainen herätys sillä matkasimme luokkani kanssa bussilla Brysseliin päiväksi. Luokathan täällä ovat yhtä kiinteitä kuin Suomen yläasteilla, eli suurimmaksi osaks ollaan kaikki tunnit samojen ihmisten kanssa, mutta valinnaisaineiden kohdalla voi olla vähän sekoitetut ryhmät. Joten luokkaretkikin oli vain ja ainoastaan meidän luokallemme. Kävimme Palais de Justice:ssa katsomassa miten laki toimii, sekä RTBF:n studioissa (joka on vähän niin kuin paikallinen YLE) seuraamassa tv- ja radio-ohjelmien tekoa. Kaikin puolin mukava päivä ja pääsi vähän irtautumaan arjesta.

Meiän luokka<3

I've spent three months in Belgium now. Three months has always been that "magical number" that everyone throws around to exchange students. "It takes three months to learn the language" "It takes three months to feel more at home in your host-family" "It takes three months to find friends" or something along those lines. Of course it's not exact, but I guess the point is to say that not everything happens in a blink of an eye. So now, after three months, I can say that I do speak the language (kind of), I do feel more at home with my host-family, and I do have friends. Everything has developed slowly but surely and each exchange student's story is different.

On Thursday morning I had to wake up early, because we took a trip to Brussels with my class for a day. Here, classes are close in the same way as in lower secondary in Finland, meaning you spend pretty much all your classes with the same people, but with the optional subjects, the groups may be a little mixed. Thus this class trip was only for our class. We visited the Palais de Justice to see how the law works as well as the studios of RTBF (kind of like the local YLE) to watch the making of tv and radio programs. All in all a wonderful day and I got to break away from everyday life.