Täällä sitä nyt ollaan. Koko ajan on jotain tekemistä, sillä perhe on kehittänyt minulle yhtä sun toista. Varsinkin host-veljeni yrittää kaikkensa minun vuokseni, näyttää minulle paikkoja ja selittää loputtomasti kaikkea, vaikka vaikeuksiahan minulla tietysti on kielen kanssa. Onneksi kaikki ovat kuitenkin ymmärtäväisiä ja puhuvat hitaammin ja selkeyttävät heti kun en näytä tajuavan missä mennään. En ole ehtinyt oikein kirjoittelemaan kuulumisia tänne, koska väsyn nopeasti kaikesta siitä kääntämisestä (ja kuulemma kouluun päästyäni tulen olemaan päivän jälkeen täysin kuollut!) ja olen myös yrittänyt välttää tietokoneella istumista, koska täällä on niin paljon muita asioita joita voi tehdä!
Ensimmäisen päväni vietin turistina Brysselissä, käyden Atomiumissa ja ajellen ympäri kaupunkia. Kaupungissa oli paljon tuttuja piirteitä, mitä muistakin pääkaupungeista löytää. Brysselikin aivan upea kaupunki. Illemmalla ajelimme parin tunnin matkan Houffalizeen, joka on ihan yhtä kaunis kuin niissä kuvissa mitä siitä näin ennen kuin tulin. Itse en ole vielä ennättänyt kylää paljon kuvailemaan, mutta olen täysin pökerryksissä sen kauneudesta.
Rakastan jo omaa pikkukylääni. Vanhat kivitalot, kapeat kadut jotka kiertelevät niiden ympärillä, joki joka virtaa kylän läpi, kukat jotka koristavat joka nurkkaa. Paikka tuntuu nyt jo omalta, kuin minut olisi tänne tarkoitettu, sillä se vain pursuaa kodikkuutta. Talokin on suloisen tiivis, vaikka kohtuullisen suuri onkin. Kontrasti toki on aika suuri, kun vertaa Houffalizea Espooseen, mutta erilaisuuden takiahan tänne tultiin!
Olen tosiaan jo tehnyt vaikka mitä. Ollut mukana belgialaisessa karaoke-illassa, käynyt suurensuuressa marketissa ostoksilla, kiertänyt ympäriinsä, myös esimerkiksi host-äitini lapsuudenalueella ja hänen työpaikallaan, käynyt ilmoittautumassa kouluun ja tutustunut moniin ihmisiin jo, vaikka monia sanoja en pystykään vaihtamaan. Nyt viikonloppuna on tiedossa YFU-leiri kaikille Belgian (Bruxelles-Wallonie) vaihto-oppilaille. Sitä odotan innolla, sillä pääsen vihdoin vapaasti puhumaan ilman takeltelemista.
Tuntuu, että minulla on älyttömästi kerrottavaa, mutta en pysty kaikkea selittämään samalla kertaa. Pitää kuitenkin kuulumisia kertoa, mutta pian taas lisää infoa!
 |
| Nyt lennetään! |
 |
| Rakkaat tulivat sanomaan heipat lentokentälle <3 |
 |
| Amerikkalainen muistomerkki sodan uhreille |
 |
| Mini-Eurooppa ja Atomium takana! |
 |
| Maisemat Atomiumin huipulta |
 |
| Oma huoneeni, johon rakastuin myös heti |
 |
| Houffalize katsottuna omasta kattoikkunastani |
Here we are. There seems to be something to do all the time, because my host-family has a lot in store for me. Especially my host-brother tries very hard to make me feel at home, showing me around and explaining everything, although of course I have some difficulties with the language. Thankfully, everyone seems to understand my situation and speak more slowly and clarify whenever it seems like I have no idea what's going on. I haven't really had time to share what's been going on, because I get tired easily from all the translating (and apparently once I start school, I'll be completely dead after each day!) and I've also tried to stay away from the computer, because there are so many other things I can do here!
I spent my first day as a tourist in Brussels, visiting the Atomium and driving around the city. The city had many familiar features that you can find in other capitals as well. A very beautiful city. Later, we drove to Houffalize, which took a few hours, but the town is just as pretty as is seen in the pictures that I saw before I came here. I haven't really been taking photos of it myself, but I'm completely mesmerized by its beauty.
I already love my little town. Old stone buildings, the narrow streets that meander around them, the river that flows through the town, the flowers that sprout in every corner. It already feels like home, like I was meant to be here, because it exerts so much coziness. The house itself is sweetly compact, although it is relatively large. The contrast is quite strong when you compare Houffalize to Espoo, but the change is why I'm here!
I have already done all sorts of things. I have been involved in the Belgian karaoke evening, been shopping at a major supermarket, been touring around, for example, in the area where my host-mother spent her childhooh, and her workplace, gone to register for school and met many people already, even though I can barely exchange any words with them. This weekend there is the YFU-camp for all of Belgium's (Wallonie-Bruxelles) exchange students. I look forward to it, because I get to finally speak freely without stammering with my words.
It seems like I have loads to tell, but I can't explain everything at the same time. However I must let you know how things are going. More later!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti