six mois

Tasan puoli vuotta vietetty nyt Belgiassa. Niin, kuusi kuukautta, muttei se vieläkään tunnu kodilta. Eikä se kai ole tarkoituskaan. Koti tulee aina olemaan Suomessa, vaikka palasia sydämestäni saattaa löytyä ympäri maailmaa.

Puoli vuotta. Pitkä aika, vaikka suuri osa siitä meni nopeasti. Nyt aika on alkanut hidastumaan. Sitä odottaa kokoajan, että aamut olisi valoisempia, ilma lämpimämpää, sitruunat vähemmän happamia... vaikka samalla tietää, että sitruunat tulee aina olemaan happamia, silloinkin kun ne on makeita, koska omassa päässään ne näkee happamina, tuli vastaan mikä tahansa. Jos ne eivät olisi happamia, niin ne eivät minun mielestäni olisi sitruunoita ollenkaan.

Sitä odottaa lähtöpäiväänsä, mutta samalla toivoo, ettei se koskaan tulisi vastaan. Haluaa mennä jo takaisin Suomen turvallisiin syleilyihin, missä kaikki tuntuu olevan niin paljon helpompaa, mutta ei halua jättää taakseen kaikkia niitä asioita joita on oppinut rakastamaan. Neljä ja puoli kuukautta jäljellä. Yritän käyttää ne hyvin.

Käytiin tänään koulun kanssa tutustumassa Belgialle ominaiseen asiaan: oluihin.

Sain kutsun äänestämään eurovaaleihin... tuli vanha olo

Koulussa rikkinäisen penaalini kera ja niin, kännykät ja kamerat ovat kiellettyjä koulun alueella

Taas yksi monista Belgian erikoisuuksista: flambeerattu olut

Jokaisten juhlien jälkeen lattia, kengät ja housut näyttävät tältä...

Käytiin host-äidin ja -veljen kanssa keilailemassa

Houffalizessa on mukamas talvi

Olisikohan ensimmäinen kerta kun saan ruusun ystävänpäivänä?

I've spent exactly half a year in Belgium. Yes, six months, but it still doesn't feel like home. I suppose it's not supposed to. My home will always be in Finland, even if parts of my heart will be spread out across the world.

Half a year. Long time, although a large part of it went by real fast. Now time has started to slow down. You keep waiting that the mornings would be brighter, that the air would be warmer, the lemons less sour... although at the same time you know, that the lemons will always be sour, even when they're sweet, because in your head you will see them as sour no matter what. If they weren't sour, I would no longer see them as lemons at all.

You wait for the day you leave, but at the same time you wish it would never come. You want to go back to the safe embrace of Finland, where everything seems so much easier, but you don't want to leave behind all the things you have learned to love. Four and a half months left. I'll try and use them well.

Ja matka jatkuu...

Se vaihtarien maailma, mikä näyttäytyy sosiaalisen median kautta on yhtä ruusuilla tanssimista, sellaista elämää, jossa mikään ei ole pielessä. Jokaisella on täydellinen host-perhe, kasa sydänystäviä ja kaikki tapahtui kuin itsestään! On hölmöä kuvitella, että siinä olisi koko totuus, mutta siihen monet, minä mukaanlukien, usein taipuu. Ja kaiken lisäksi, vertailen omaa tilannettani niihin miettien, miten heillä on niin helppoa, kun minä taas olen joutunut näin monimutkaiseen tilanteeseen. Samaan aikaan joku toinen vaihtari lukee blogiani ja miettii ihan samaa omalta kohdaltaan.

En kuitenkaan tunne ketään, joka purkaisi kaikki pahimmat turhautumisen tai ikävän hetkensä blogiinsa tai facebookiin, vaikka jokaisella on tälläisiä hetkiä. Joillain on niitä vähän enemmän ja toisilla vähän vähemmän. Kaikki haluavat näyttää niitä parhaita hetkiään ja samalla kiinnittää itsekin huomiota niihin positiivisiin kokemuksiin, joita matkallaan kerää, vaikka tietää kuitenkin ettei siinä näyttäydy koko vaihtarielämys.

Totuushan on se, että vaihto-oppilaana oleminen ei ole aina helppoa. Oliko yllätys? Mutta itse ainakin olen niin kiitollinen jokaisesta elämyksestä, joka on tullut vastaan oli se kuinka kamala ja koetteleva tahansa. Juuri niiden vaikeuksien kautta sitä oppii. Kuinka monia tunteja olenkaan tämän puolen vuoden aikana käyttänyt itkien, turhautuen kaikkeen ympärilläni, ollen täysin kadoksissa, miettien miten ihmeessä jouduin tämmöiseen tilanteeseen. Mutta paras tunne onkin se, joka tulee sen jälkeen kun on kiivennyt ylös sieltä kuopasta, kun huomaa osanneensa tehdä sen ihan itse. Kun aurinko näyttäytyy taas elämään kaiken sen pimeyden jälkeen.

Viime viikon perjantaina tuli suuri merkkipaalu elämässäni, nimittäin täysi-ikäisyys. Samana päivänä, minulle tuli täyteen viisi kuukautta Belgiassa. Se meinaa sitä, että seikkailuni lähenee puoliväliään. Se on hyvä hetki vilkaista vähän vasemmalle ja oikealle, tai siis taaksepäin, sitä matkaa minkä on jo tehnyt, ja eteenpäin, sitä matkaa minkä haluaa vielä tehdä.

Kun katson taakseni, ymmärrän mitä täysi-ikäisyys minulle merkitsee. Sehän niin usein liitetään aikuisuuteen, joka taas meinaa kasvamista ja kehittymistä, joka on juuri sitä mitä olen viimeisen puolen vuoden aikana tehnyt niin huimasti. Tuntuu kuin olisin kiivennyt Mt. Everestille ja ihan yksin. Ei tarvitse enää roikkua äidissä ja iskässä kiinni päästäkseen kaikesta yli, vaan nyt sitä osaa kävellä jo ihan omin jaloin. En kuitenkaan ole vielä ihan huipulla, eikä se ole vielä tarkoituskaan. Kaikki aikanaan, mennään päivä kerrallaan.



The world of exchange students that you can see in social media is like a bed of roses, the kind of life, where nothing is wrong. Everyone has the perfect host-family, a bunch of super-close friends, and everything seems to have happened just like that! It's silly to think that that's the whole truth, yet many people, including myself, make that mistake. And on top of that, I compare my situation to theirs thinking how they've got it so easy, while I'm in such a complicated situation. At the same time another exchange student is reading my blog and is thinking the same thing for their part.

Anyway, I don't know anyone who would take out all their worst feelings of frustration and longing onto their blog or on facebook, although everyone has those moments sometimes. Some people have a little more of those, others a little less. Everyone wants to show the others their best moments while also concentrating on the positive experiences of their trip themselves, although they know that it's not all of the exchange experience.

The truth is, being an exchange student isn't easy. Surprising? But at least I'm extremely thankful for every experience that has come along, no matter how horrible and demanding, because it's exactly through those difficulties that you learn. How many hours during these six months have I used crying, getting frustrated with everything around me, being completely lost, thinking how in the world did I end up in this kind of situation. But the best feeling comes when you climb out of that pit, when you notice that you managed it on your own. When the sun starts shining again in your life after all that darkness.

On Friday last week, a huge milestone came along in my life, that is to say, legal adulthood. On the same day, a total of five months in Belgium filled up. That means that this adventure is reaching its midpoint. It's a good time to look around a little, or backwards to the long way I've already come and forwards to the journey I still want to do.

When I look back, I understand what this legal adulthood means to me. As the word implies, it is so often associated with adulthood which then again means growing up and development, which is exactly what I've been doing for the past half a year. It feels like I've climbed up on Mt. Everest and all on my own. I don't have to hang on to my parents anymore to get over everything, but now I can walk on my own two feet. However, I'm not quite on the top yet and that's not the purpose. All in good time, living day by day.

Joululoma

Joululoma on mennyt ohi hujauksessa, mutta niinhän se aina on silloin kun on hauskaa. Pakko myöntää, että on ollut ihan mahtava loma. On tullut koettua vähän erilainen joulu ja vähän erilainen uusivuosi, mutta se olikin vain virkistävää. Toki pakko myöntää, ettei tämä loma tunnu joululomalta, sillä lumesta ei ole merkkiäkään enkä ole mennyt niiden jokavuotisten joululomaperinteiden mukaan.

Jouluaatto sujui rattoisasti yhdessä noin 30 muun ihmisen kanssa. Itseasiassa en viettänyt aattoa minun virallisen host-perheeni kanssa, koska host-äitini joutui tekemään yövuoron töissä, joten vietin sen vähän niinkuin toisen host-perheeni kanssa, nimittäin host-veljieni ja heidän isän suvun kanssa. Syöminen aloitettiin vähän ennen kahdeksaa illalla ja lopetettiin vasta kolmen aikaan aamulla. Jokainen perhe tuo mukanaan jotain joulupöytään, oli se sitten viinit, juustot, alkupalat tai mitä vaan, joten ruokaa kyllä riittää.

Täälläkin heillä on omat perinteet eli kuulemma joka vuosi sama juttu. Syödään, juodaan, jutellaan, nauretaan. Mitä lahjoihin tulee, niin jokainen on St. Nicolas:n päivänä nostanut nimen hatusta (tai esimerkiksi minulle nostettiin nimi, koska en ollut paikalla) ja hänelle pitää sitten ostaa joku ei-turhan-kallis lahja jouluksi. Jouluna sitten jokainen yksi kerrallaan avaa lahjansa kaikkien muiden katsoessa ja ihmetellessä. Perinteisiin kuuluu myös kovaan ääneen lausutut uuuuuuh:t ja aaaaaah:t.

Joulupäivänä sitten mentiin lounaalle samaan paikkaan samojen ihmisten kanssa syömään kaikki jämät, koska ruokaahan oli tietenkin jäänyt reilusti yli. Sitten pitihän sitä päästä viettämään joulua vähän myös omien host-vanhempieni kanssa, joten palasimme kotiin jouluillalliselle. Niin, tosiaan, syödään vain koko ajan.

Tapaninpäivänä olikin sitten tiedossa aikainen herätys, sillä lähdimme nelistään host-veljieni sekä Laísin kanssa Pariisiin! Se oli aivan uskomaton reissu kaikenkaikkiaan. Kierrettiin tietysti Eiffel-Tornit, Louvret, Sacre-Coeurit, Moulin Rouget, Versaillesit, Champs Elyseet, Arc de Triomphit ja kaikki nämä tärkeimmät. Oli ihanaa viettää kolme päivää näin nuorten kesken, puhuen sellaista englannin ja ranskan sekoitusta, vähän irtautuen Belgiasta.

Uuttavuotta vietettiinkin sitten sellaisessa ravintolassa host-vanhempieni, host-veljieni ja Laísin kanssa. Tunnelma oli iloinen, ruoka oli herkullista ja vuosi vaihtui. Vuosi 2013 oli jännittävä ja toi mukanaan paljon uutta. Nyt pitää vain toivoa, että vuosi 2014 on yhä mahtavampi. Yöllä käytiin vielä host-serkkuni luona juhlimassa aamu viiteen asti, vaikka seuraavana päivänä pitikin herätä kohtuu aikasin valmistautumaan lounaalle. Täällä perinteinen uudenvuoden ruoka on sellaista keitettyä kaaliraastetta, joka on yksi harvoista ruokalajeista mitä on tullut eteen eikä ole mennyt alas tältä tytöltä. Onneksi sitä syödään vain kerran vuodessa, vaikka toki kahtena ateriana sinä päivänä.

Joulupöytä

Pakettien avaaminen

Versailles

Mun mahtava seurue <3

Aamu sarastaa Pariisin yllä

l'Arc de Triomphe

Notre Dame ja sen erikoisesti koristeltu joulukuusi

Antoine <3

Christmas break went by in a flash, but it's always like that when you're having fun. I have to admit that it's been an amazing vacation. I experienced a different kind of Christmas and a different kind of New Years, but that was just refreshing. I do have to admit that these holidays have not felt like Christmas break, because there is no sign of snow nor have I followed my usual traditions.

Christmas eve went by merrily together with about 30 other people. In fact, I didn't spend the eve with my official host-family, because my host-mother had to work the night, so I spent it with my kind of second host-family, that is to say, my host-brothers and the family of their father. We started eating around eight o'clock in the evening, and we finished around three in the morning. Every family brings along something for the Christmas table, whether it was the wine, the cheese, the starters or whatever, so there was definitely enough food.

Here they have their own traditions, so every year it's the same thing. You eat, drink, talk, laugh. What comes to the presents, every person had picked up a name at St. Nicolas (or for example someone picked a name for me, because I wasn't there) and then you have to buy a not-too-expensive gift for Christmas. Then on Christmas each person one at a time opens their gift while all the others watch and wonder. The uuuuhs and aaaahs are also part of the tradition.

On Christmas day we then went to the same place for lunch with the same people, to eat all the leftovers, because of course a lot of the food was still left. Then we had to get to spend Christmas with my host-parents as well so we came back home for a Christmas dinner. Yeah, indeed, we eat all the time.

On Boxing day we had to wake up real early, because the four of us, meaning my host-brothers, Laís and myself, left to Paris! All in all, it was an amazing trip. We visited all the most important things including the Eiffel tower, Louvre, Sacre-Coeur, Moulin Rouge, Versailles, Champs Elysees, l'Arc de Triomphe etc. It was great to spend three days among the young, speaking a mixture of english and french, getting away from Belgium for a while.

New Years we spent at a kind of restaurant with my host-parents, my host-brothers and Laís. The atmosphere was cheerful, the food was delicious, and the year changed. The year 2013 was exciting and brought along many new things. Now I just have to wish that 2014 will be even more awesome. At night after the dinner, we still went over to me host-cousin to party until five in the morning, although the next day we had to wake up relatively early to get ready for lunch. Here the traditional new years meal is a type of boiled grated cabbage, which is one of the few dishes that has come along that this girl has not been able to chug down. Luckily it's eaten only like once a year, although we ate it for two meals the same day.

joulun alla

Neljä kuukautta tuli täyteen ensimmäisenä lomapäivänäni, eli viime tiistaina. Viimeisen kokeeni tein siis maanantaina, joten tiistaina lähdin lentokentälle. En kuitenkaan matkustaakseni mihinkään tai palatakseni kotiin, vaan toivottamaan pari ihanaa ihmistä tervetulleeksi Belgiaan. Minun toinen host-veljeni, joka asuu USA:ssa, tuli brasilialaisen tyttöystävänsä kanssa jouluksi kotiin, joten heitä olin vastassa. Tuntui kummalta olla neljän kuukauden jälkeen takaisin lentokentällä, muistellen sitä omaa ensimmäistä kertaa kun astuin porteista sisään.

Sen jälkeen kävimme vähän turisteilemassa käyden Grand Place:lla ja vilkaisemassa Manneken Pis:iä. Kävimme sitten Laísin iloksi syömässä brasilialaisessa ravintolassa ennen kotiin palaamista. Laís vasta aloitti opiskelemaan ranskaa, joten hänen kanssaan pääsen puhumaan englantia, joka kyllä edelleen tuntuu paljon luontevammalta kuin ranska. Eihän sille minkään voi kun sitä on kuitenkin melkein koko elämän höpöttänyt.

Vaikkei täällä lunta ole, eikä niitä samoja vanhoja perinteitä, niin tietyllä tavalla se jouluisuus tulee täällä esille paremmin kun Suomessa. Kun kävelen Houffalizen katuja pitkin, niin joulumusiikki kaikaa, joulukoristeet pursuaa joka nurkasta, varsinkin jouluvalot, jotka iltaisin näyttävät uskomattomilta. Kun tulin tähän kylään, ajattelin, että se menettäisi paljon kauneuttaan kun kaikki kukat kuihtuvat pois, mutta väärässä olin. Tämän kylän kauneudesta kyllä pidetään huolta.

Loman alkaessa, on tullut oltua jonkun verran liikenteessä. On tullut juhlittua, käytyä lähikaupunkini joulumarkkinoilla, vietettyä aikaa host-veljieni ja Laísin kanssa, valvottua koko yö, oltua ylpeitä todistuksestani, ja niin edespäin. Pian onkin sitten itse joulu, josta varmasti kerron lisää myöhemmin. Mutta nyt toivotan rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Laís, Antoine, minä, Benjamin

My four months here filled up on my first day of vacation, that is to say last Tuesday. I did my last exam on Monday, so on Tuesday I made my way to the airport. Not to travel anywhere nor to go back home, but to welcome a few lovely people to Belgium. My other host-brother, who lives in the US, came home for Christmas with his Brazilian girlfriend, so I went there to meet them. It felt a little weird to be back at the airport after four months, remembering the day that I first walked through the gates.

After that, we went touristing a little, visiting the Grand Place and getting a look at the Manneken Pis. After that, to please Laís, we went to eat at a Brazilian restaurant before going back home. She just started studying French, so I get to speak English with her, which still feels so much easier than French. I guess I can't help it, because I've been speaking English almost all my life.

Although there's no snow here, nor any of those same old traditions, somehow the whole Christmas thing comes out more clearly than in Finland. When I walk along the streets of Houffalize, Christmas songs are playing and decorations peek out of every corner, especially the Christmas lights, which look amazing in the evenings. When I arrived to this town, I thought it would lose a lot of its beauty as all the flowers welt away, but I was wrong. They really do take care of the beauty of this town.

As my holidays have begun, I've been on the move somewhat. I've been partying, been to the Christmas market at the city nearby, spent time with my host-brothers and Laís, stayed up all night, been proud about my report card, and so on. Soon it's Christmas in itself, about which I'm sure I'll speak more later. But now I wish you all a merry xmas and a happy new year!

Jokapäiväisiä yllätyksiä koulussa

Koulustani voisin puhua loputtomasti, koska opin koko ajan yhä enemmän. Pitäisikin, koska kulutan suurimman osan ajastani koulussa näinä päivinä. Koeviikko on käynnissä, joten en ehdi muuten kirjoittelemaan, mutta nämä ovatkin sellaisia asioita mitä olin jo valmiiksi pohtinut. Ensimmäinen listaukseni koulusysteemin eroavaisuuksista oli siis vasta alkua. Tässä vähän enemmän sellaisista joka päiväisistä asioita ja materiaaleista, koska nekin eroavat siitä mihin olen tottunut Suomessa. Satuin myös laittamaan siihen aikasempaan postaukseen kuvia sellaisista jutuista joita en ollutkaan selittänyt (jos totta puhutaan, kuvien piti alunperin olla tämän postauksen yhteydessä).

- Kouluvuoden alussa meille jaettiin kasa papereita jotka kulkee nimellä "feuille en-tête" joka meinaa sitä, että niillä papereilla on koulun tietynlainen yläotsake. Näitä papereita käytetään pikkukokeille ja läksyille, jotka arvostellaan.

- Sana "devoir" tarkoittaa kotiläksyä, mutta täällä se aina tarkoittaa palautettavaa ja arvosteltavaa läksyä. Sanaa "prépa" käytetään niille joita Suomessa kutsuttaisiin läksyiksi.

- Jokaisella oppilaalla on oma "journal de classe", eli tuntipäiväkirja, joka on siis palautettava kirjanen, jonne pitää merkata ne aiheet mitä on käsitellyt jokaisella tunnilla. Sitä käytetään myös merkkamaan kaikki tulevat läksyt ja kokeet, jotta oppilas pystyy järjestelemään hänen koulutyönsä. Kirjanen toimii myös kommunikaatiovälineenä opettajien ja vanhempien välillä, esimerkiksi jos pölisee matikan tunnilla niin yleinen uhkaus on: "laitan merkinnän sinun tuntipäiväkirjaan". Tänne myös merkataan jos on unohtanut vaikka kurssiaineiston kotiin tmv.

- Harva oppilas käyttää ahkerasti lyijykynää, vaan muistiinpanoja otetaan enemmän mustekynillä ja korjaukset tehdään sellaisella korjausrollerilla. Kokeen tekeminen lyijykynällä on ennenkuulumatonta, ehkä siksi että kaikki kokeet sun muut säilytetään ja lyijy kuluu pois helpommin, mutta tämä on omaa spekulointiani.

- Meidän koulun ullakolta löytyy "arkistot", joka meinaa siis sitä, että siellä on miljoona vanhaa "journal de classe:ia", miljoona vanhaa koetta, ja ties mitä muuta. Kaikki säilytetään. Kun teemme kokeen, opettaja arvostelee sen ja sitten saamme sen takaisin säilytettäväksi kunnes kouluvuosi tulee lopuilleen, jolloin palautamme ne kaikki ja ne joutuvat arkistoihin. Miksi? Sitä en tosiaankaan tiedä, mutta näin minulle selitettiin.

- Kaikki kirjottavat hyvin perinteisellä kaunolla (jota minun on välillä vaikea lukea...), mutta ainakaan minun sekavasta tekstauksesta ei ole huomautettu. Täytyy myöntää, että kaikilla täällä on tosi kaunis käsiala ainakin verrattuna omaani.

- Ei ole kovin montaa koulukirjaa ja niissäkin aineissa joissa on, kirjaa käytetään hyvin vähän ja enemmänkin vain täydentävänä aineistona. Opettajat jakavat monisteita ja pitää itse ottaa muistiinpanoja. Joillain on joissain aineissa vihkoja, mutta yleisesti muistiinpanotkin otetaan erillisille papereille (jotka kaikki päätyvät kansioon). Esimerkiksi minullakin on ruutupaperilehtiö josta aina tarpeen mukaan irroitan yhden arkin.

- Luokissa ei ole seinäkelloja.

- Vanha kunnon liitutaulu on aktiivisessa käytössä. Vain harvoissa ja valituissa luokissa on projektori ja vielä harvemmissa luokissa on tietokone (luokassa siis voi olla projektori, mutta ei tietokonetta, joten jos opettajat käyttävät projektoria, en heillä usein mukana oma läppärinsä). Smartboardeja olen nähnyt maksimissaan pari, ja näitäkään ei käytetä hyödyksi. Suurimmaksi osaksi tunnit menevät niin, että opettajat puhuvat, merkkailevat muutamia asioita liitutaululle ja siinä se.

- Kännykät sekä muut elektroniset laitteet on ehdottomasti kiellettyjä koko koulupäivän aikana. Eli ei ainoastaan tuntien aikana, vaan myös välitunneilla, ruokatunnilla. Ne pitäisi olla suljettuina ja laukussa ja jos sinut saadaan kiinni vaikka kännykkä kädessä niin se takavarikoidaan viikoksi. Piste. Turha siis kuvitellakaan ottavan taululla olevasta taulukosta tai vastaavasta kuvaa, vaan kaikki pitää kirjoittaa käsin. Mutta eiväthän he ihan kaikkea pysty kontrolloimaan. En kuitenkaan kameraani ole mukana raahannut osittain tämän takia, ja osittain sen takia, että koululaukku painaa muutenkin ihan tarpeeksi. Kuvat ovat siis kouluni nettisivuilta ja ehkä vähän vanhentuneita.

Koulun suuri sali jonne keräännytään välkille etc, mutta noi koristeet ei siellä ole, koska ne oli laitettu vain koulun 20v juhlia varten

Koulun sisäänkäynti

Koulun käytävä ja takana näkyvä "työmaa" ei kyllä enää ole olemassa vaan johtaa tuohon yllä olevaan saliin

I could talk about my school forever, because I keep learning more and more about it. I should, because I've been spending so much time there. The exam week is going on, so I don't have a lot of time to write, but these are actually things that I'd already noted down. My first list about the differences in school systems was just the beginning. Here's a little more about the everyday-kind-of-things and materials, because in fact, they too differ a lot from what I'm used to in Finland. I also happened to put some pictures on my previous post about things that I hadn't explained (to be honest, those pictures were supposed to go along with this post to begin with).

- At the beginning of the school year, we were given a bunch of paper knows as "feuille en-tête", which means that the papers have a certain header of the school. These papers are used for little tests and homework that is graded.

- The word "devoir" means homework, but here it always means something that is returned to the teacher to be graded. The word "prépa" is used for those that we would call homework in Finland.

- Every student has their own "journal de classe", so a lesson diary, which is a booklet that is returned and where you have to write all the subjects you went through in each class. It is also used for writing all the up coming tests and homeworks, so the students are able to organize their school work. The booklet also works as a mean of communication between teachers and students, like for example if you babble a lot during math class, the usual threat is: "I'll write it in your lesson diary". If you've forgotten your course material home or something like that, it's also marked into this booklet.

- Very few students use a pencil frequently for writing, but instead notes are taken with pens (and many different colours) and corrections are made with a correction-roller-thingy. Doing a test in pencil is unheard of, maybe because all the exams are stored and lead wears out more easily, but this is just my own speculation.

- In the attic of our school, you can find "the archives", which means that there's a million old "journal de classes", a million old tests and who knows what else. Everything is stored. When we do a test, the teacher grades it and then gives it back for us to store until the school year comes to an end and we return everything and they go into the archives. Why? I do not know, but this is what was explained to me.

- Everyone writes in a very traditional cursive (which I sometimes find difficult to read...), but at least no one has commented on my messy text. I have to admit that everyone here has really pretty handwriting at least compared to my own.

- We don't use very many text books, and in the subjects where we do have them, we use them very little and they work as more of a complementary material. The teachers give out handouts and you have to take notes yourself. Some people have notebooks for certain subjects, but generally notes are taken on separate pieces of paper (to be put into a folder). For example, I too have a pad of graph paper from where I take out one sheet of paper when needed.

- The classrooms don't have clocks on the walls.

- The good old blackboard is in active use. Only very few classrooms have a projector and even fewer classrooms have a computer (the classrooms can have a projector, but not a computer, so if the teachers use the projector, they often bring their own laptop). I've seen max a few smartboards and they're not used to their full potential at all. Mostly the lessons go so that the teachers talk, writing a few things on the blackboard and that's it.

- Cellphones and all other electronic equipment is strictly forbidden during the entire school day. That means that it isn't only during the classes, but also the recesses and lunch. They should be kept shut off and in your bag and if you're caught with for example a cellphone in your hand, it is confiscated for a week. Full stop. So don't even think about taking a picture of the charts or notes on the board, you just have to write everything by hand. However, they can't control everything. I haven't carried my camera around partially because of that and partially because my school bag weighs enough without it. The pictures here are thus from the web page of my school and may be a little old.

Muutamia huomioita paikallisesta koulustani

Koulunkäynti on täällä monin tavoin erilaista kuin Suomessa ja päätin nyt listata ihan vain "muutamia" huomioitani, jotka aluksi minua ihmetyttivät, mutta nyt ne tuntuvatkin jo normaaleilta tai noh, ainakin niihin on tottunut. Parista puhuin jo silloin kun ensin tulin tänne kouluun, mutta päätin nyt vähän selventää asioita. Toki tämä on vasta alkua, sillä näitä juttuja olisi miljoonia selitettävänä. Tärkeimmät ja erilaisimmat pointit yritin kuitenkin tiivistää, mutta en niitä kaikkia samaan postaukseen työnnä, joten tulevaisuudessa saatte vielä vähän lisää kouluaiheisia juttuja.

- Kouluvuosi on jaettu kolmeen osaan: koulun alusta jouluun, joulusta pääsiäiseen, pääsiäisestä koulun loppuun. Jokaisen "trimestren" aikana tehdään monia pikkukokeita tai "contôles", auttamaan oppilasta varautumaan niihin suuriin kokeisiin siinä lopussa, jotka esiintyvät koeviikkona.

- Maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin, koulupäivät kestävät aina kello 8:15:sta 16:05:een. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja kahden ensimmäisen tunnin jälkeen on kymmenen minuutin välitunti, sitten on taas kaksi tuntia, jonka jälkeen on 50 minuutin kestävä ruokailu tai keskiviikkoisin koulupäivä loppuu siihen. Muina päivinä ruokailun jälkeen on taas kaksi tuntia, sitten kymmenen minuutin välkkä ja taas kaksi tuntia.

- Vapaat tunnit (tai hypärit)täällä kulkevat nimellä "étude". Jos sinulla on étude-tunteja koulupäivän päätteeksi tai aluksi ja huoltajasi ovat antaneet kirjallisen luvan, sinun ei tarvitse olla koulussa. Jos kuitenkin étude-tunteja on keskellä päivää, kaikki paitsi viimeisellä vuodellaan olevat, joutuvat menemään suuren saliin työskentelemään haluamansa aineen parissa.

- Ilmaista kouluruokaa ei ole, mutta keittiöllä on monia vaihtoehtoja tarjottavana.Viimeisillä kahdella luokka-asteilla olevat saavat käydä koulun ulkopuolelta hakemassa ruokaa. Monet kuitenkin tuovat jonkinlaiset leivät mukanaan kotoa.

- Täällä kaikilla on omat luokkansa, jotka perustuvat niihin valintoihin mitä on aineistaan tehnyt.

- Kouluni tarjoaa neljä eri linjaa, joista en ymmärrä kuin sen missä olen, eli ns. yleinen linja. Tällä linjalla on pakollista: 2 tuntia uskontoa viikossa, 4 tuntia ranskaa, 2 tuntia maantietoa, 2 tuntia liikuntaa ja 4 tuntia joko englantia tai hollantia. Sitten menee monimutkaisemmaksi, joten otan kouluni (INDSE Bastogne) sivuilta taulukon (jota vähän muokkasin), josta ehkä ymmärrätte paremmin kuin selityksistäni. Esimerkkinä kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto. Jos otat 6 tuntia matikkaa, saat 2 tuntia historiaa, joko 3 tai 6 tuntia tieteitä ja valinnan perusteella määrittyy loput. Eli aloitetaan ylhäältä ja jatketaan alas eri valintoja tehden ja siihen perustuu minun kouluni yleisen linjan oppiaineet.

- Itselläni on 4 tuntia matikkaa, 2 tuntia historiaa, 3 tuntia tieteitä, 4 tuntia taloustietoa ja kaksi tuntia espanjaa. Toista modernia kieltä en ottanut, koska mikään muu kuin englanti ei minulta oikein luonnistu (muut kun ovat hollantia lukeneet jo pari vuotta).

- Englanti ei siis ole pakollinen aine koulussa. Joten sitä harva täällä puhuu.

Religion/Uskonto	2
Français/Ranska/French	4
Géographie/Maantieto	2
Education physique/Liikunta	2
Langue moderne 1/Moderni kieli 1 (Englanti tai hollanti)/(English or Dutch)	4
Mathématique/Matikka	6				4
Histoire/Historia	2				4		2
Sciences/Tieteet	6	6	3	3	3	3	3	6
Option de base simple :      Grec /Kreikka/Greek ou Latin / Latina ou Sciences sociales / Yhteiskuntaoppi/Social studies ou Sciences économiques / Taloustieto/Economics	-	4	4	4	4	4	4	4
Option de base : Langue moderne 2/ Moderni kieli 2 (English/Dutch/German)/ (Englanti/Hollanti/Saksa)	-			4		4	4
Activité complémentaire : Informatique/ IT	(2)	-	(2)	-	(2)	-	(2)	-
Activité complémentaire :  Espagnol/Espanja/Spanish	-
			-		-		-
Activité complémentaire : mathématique/Extra matikka	(1)

Journal de classe:in sisältä - näkyy kuinka jokaiselle tunnille on varattu oma palkkinsa;
valkoiseenpystyriviin kirjoitetaan tunnin aiheet, siniseen taas mahdolliset läksyt jotka pitää olla tehtynä sille tunnille

Kansiossa on kaikki tämän kolmen kuukauden aikana saamani tuntiaineistot; "journal de classe"; alapuolella näkyy myös "feuille en-tête"

- Going to school here is different than in Finland in so many ways and I decided to just list a "few" things that I've noticed, that at first surprised me, but now they feel normal or at least I've gotten used to them. I talked about some of them already when I first encountered the school, but I decided to clear things out a little. Sure, this is just the beginning, since I could explain a million of these things. I tried to summarize the most important and most different points, but I'm not going to put everything into one post, so you can expect more school-related info in the future.

-The school year is divided into three parts: from the beginning of school until Christmas, from Christmas to Easter, and from Easter to the end of the year. During these "trimestres", we do multiple little tests or "contrôles" to help the student to get ready for the actual exams at the end of the period that take the form of an exam week.

- On Mondays, Tuesdays, Thursdays, and Fridays, the school days always last from 8:15 to 16:05. The lessons last 50 minutes and after the first two, there's a recess of ten minutes, then another two lessons after which you have a 50 minute lunch break or on Wednesdays, your school day ends. For the other days, after lunch you have another two lessons, a ten minute break and another two lessons.

- There is no free school food, but the kitchen has many different options to offer. The students on the last two grades are allowed to go get some food outside of the school. Many people however bring some sort of sandwiches from home.

- Free hours, or skips, go with the name "étude" here. If you have étude-hours at the end of your school day or at the beginning and your guardians have given a written permission, you don't have to be at school. If however, you have étude-lessons in the middle of your day and you're not doing your last year at school, you have to go to a huge hall to work on a subject of your choice.

- Here everyone has their own class, which is based on the choices you've made concerning your subjects.

- My school offers 4 different sections out of which I only understand the one I'm in: the so-called general section. In this section, the following are obligatory: 2 hours of religion a week, 4 hours of french, 2 hours of geography, 2 hours of P.E. and 4 hours of either english or dutch. Then it gets a little more complicated, so I'm taking a table from the site of my school (INDSE Bastogne) (which I edited a little to make it more clear) and putting it above so you'll understand a little better than through my explanations. As an example, I'll just take the first option. So if you take 6 hours of math (these are always per week), you get 2 hours of history, either 3 or 6 hours of sciences and based on your choice, the rest of it is defined. So you start from the top and continue downwards making different choices and that's what this section is based on.

- Personally I have 4 hours of math, 2 hours of history, 3 hours of sciences, 4 hours of economics and 2 hours of spanish. I didn't take a second modern language because I can only manage english (while others have been studying dutch for a couple of years already).

- So in fact, English is not an obligatory subject at school so just a few people here actually speak it.

aikainen joulu

Kun Suomessa 6. joulukuuta juhlitaan itsenäisyyspäivää, täällä on vähän erilaisempi juhla. Kun Suomessa on Joulupukki, on Belgiassa St. Nicolas. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin Joulupukki muuten kuin, että hänellä on valkoinen parta, punaista vaatteissaan ja hän jakaa lahjoja kilteille lapsille.

5. joulukuuta lapset jättävät kenkänsä takan ääreen, jotain juotavaa St Nicolas:lle sekä porkkanan hänen aasilleen. Yön aikana St Nicolas saapuu aasinsa kyydillä ja tulee savupiipusta sisään palkiten kiltit lapset täyttäen heidän kenkänsä lahjoilla. Oikeastaan jo muutamia päiviä ennen virallista St Nicolas:n päivää, saattaa kenkiin ilmestyä pieniä tavaroita.

St Nicolas on siis samantyylinen hahmo kuin joulupukki, mutta tuo lahjansa kauan ennen joulua, tarkemmin ottaen Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joulunakin saataisi lahjoja. St Nicolas:lla on myös omanlainen tyylinsä, eikä hän yritä näytää turhan paljon serkultaan Joulupukilta, niin kuin monet muut kuten Santa Claus ;)

St. Nicolas käy myös vierailemassa kouluissa, yhdessä hänen ei-niin-ihanien kumppanien kanssa. Hänen seuranaan usein siis liikkuu mustiin pukeutunut hahmo nimeltään Père Fouettard, joka jakaa tuhmille lapsille hiiltä ja/tai pieksemisiä, silloin kun St Nicolas taas palkitsee kiltit lapset suklaalla, kekseillä ja appelsiineilla.

Meidänkin koulussa tämä tiimi kävi vierailemassa, vieraillen jokaisessa luokassa, vaatien toisia laulamaan ja toisia lupaamaan, että ovat kiltimpiä tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin saivat kasan herkkuja popsittavaksi. Se olikin ehkä ainoa piristys siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä, kun suomalaiset lomailevat, olin itse koulussa ja kaiken lisäksi tekemässä uskonnon koetta.

When the 6th of December in Finland means the independence day, here it's a little more different kind of festival. When in Finland we have Joulupukki, in Belgium we have St Nicolas. This is however not the same thing as Joulupukki, except that they both have white beards, red clothes and they give out gifts to well-behaved children.

On the night of the 5th of December, the children leave their shoes in front of the fireplace, something to drink for St Nicolas and carrots for his donkey. During the night, he comes on his donkey and down the chimney, rewarding nice children by filling their shoes with gifts. Actually, already a few days before the official day of St Nicolas, little things may appear in the shoes.

So St Nicolas is kind of like Joulupukki and Santa Claus, but he brings his presents long before Christmas, or to be more exact, on the independence day of Finland. This however does not mean that you don't get gifts on Christmas too. St Nicolas also has his own style and he doesn't try to look too much like his cousin Joulupukki, like many others do, including Santa Claus ;)

St Nicolas also tends to visit schools, together with his not-so-lovely companions. A figure dressed in black known as Père Fouettard often accompanies him. He gives out coal and/or spanks the naughty kids while St Nicolas rewards the nice ones with chocolate, oranges and cookies.

St Nicolas and his team came to visit our school as well, going through all the classes, making some children sing and others promise to be nicer in the future. In the end, everyone did receive some treats to enjoy. It was probably the only thing that brightened up the fact that while everyone is Finland was enjoying their day off on the independence day of Finland, I personally was at school and to top it all off, doing my religion exam.

Marraskuu loppui Kölnissä

Joulukuu ilmestyi nurkan takaa, eikä minulla ole joulukalenteria. Olo on vähän hölmö, koska joulukalenteri tuntuu kuuluvan joulunodotukseen. Toivon hartaasti, että jouluna olisi lunta, koska muuten joulufiilis voi olla entistä vaikeampi saavuttaa. Sanotaan aina, että joulu on vaihtareille vaikeata, ja alan nyt jo ymmärtää sitä oikein hyvin. Minähän olen aina ollut se, joka on painostanut, että ei olla ulkomailla jouluna, koska joulu kuuluu kotiin. Nyt olen kuitenkin toisenlaisessa kodissa. Noh, onpahan uusi elämys tämäkin!

Marraskuulle sanoimme heipat Kölnissä, yhdessä muiden YFU:n vaihtareiden kanssa. Lähdettiin lauantaina siis vähän Saksan puolelle kiertelemään, joka oli tottakai hulvattoman hauskaa. Pidettiin yhtä pohjoismaiden voimin, Suomen (minä ja Iiris) ja Viron (Laura ja Trine). Oli kiva päästä puhumaan suomea taas, ja höpöttelemään yhdessä niiden kanssa, jotka ymmärtävät kaikki ne asiat, joita minä kaipaan ja ihmettelen (kuten suklaajoulukalenterien puute).

Kölnissä kävimme parilla joulutorilla, joista toinen oli iltasella häikäisevän kaunis, mutta täynnä ihmisiä. Oltiin kuin sardiineja sillipurkissa, kun yritettiin siellä liikkua ympäriinsä. Siinä vaiheessa oltiin jo niin uupuneita, koska oltiin jo kiivetty ylös katedraalin torniin (varmasti miljoona rappusta) ja kävelty toiselle torille ja takaisin, joten ihan vain luovutettiin ja mentiin turistikauppaan istumaan siihen asti kunnes lähdettiin takaisin kotiin päin.

Iiris Suomesta ja Laura Virosta

Noin korkeelle kiivettiin...

December appeared from behind the corner and I don't have an advent-calendar. I feel a little weird, because the calendar seems to be a part of Christmas-waiting so to speak. I really wish that there would be some snow for winter, because otherwise it will be even harder to reach that Christmas-mood. They always say that Christmas is a difficult time for exchange students and now I'm already starting to understand it really well. It's me who's always been the one who's pressured my family to not be abroad for Christmas, because Christmas belongs at home. However, now I'll be spending it in a different kind of home. Well, it's a new experience!

We said our goodbyes to November in Cologne, together with the other exchange students of YFU. So on Saturday we were off to walk around a little in Germany, which was of course hilariously amazing. We kept together with the Nordic countries: Finland (Iiris and I) and Estonia (Laura and Trine). It was great to be able to speak finnish again and to babble together with those who understand all the things I miss and wonder about (like the lack of chocolate-advent-calendars).

In Cologne, we visited a few Christmas markets, out of which one of them was absolutely gorgeous in the evening, but full of people. We were like sardines in a can of herring (a finnish saying?) when we tried to move around there. At that point we were already so tired, because we'd already climbed up to the top of the cathedral's tower (I swear it was like a million steps) and walked all the way to the other market and back, so we just gave up and went into the tourist shop to just sit until we got back on the bus to go home.