Joululoma

Joululoma on mennyt ohi hujauksessa, mutta niinhän se aina on silloin kun on hauskaa. Pakko myöntää, että on ollut ihan mahtava loma. On tullut koettua vähän erilainen joulu ja vähän erilainen uusivuosi, mutta se olikin vain virkistävää. Toki pakko myöntää, ettei tämä loma tunnu joululomalta, sillä lumesta ei ole merkkiäkään enkä ole mennyt niiden jokavuotisten joululomaperinteiden mukaan.

Jouluaatto sujui rattoisasti yhdessä noin 30 muun ihmisen kanssa. Itseasiassa en viettänyt aattoa minun virallisen host-perheeni kanssa, koska host-äitini joutui tekemään yövuoron töissä, joten vietin sen vähän niinkuin toisen host-perheeni kanssa, nimittäin host-veljieni ja heidän isän suvun kanssa. Syöminen aloitettiin vähän ennen kahdeksaa illalla ja lopetettiin vasta kolmen aikaan aamulla. Jokainen perhe tuo mukanaan jotain joulupöytään, oli se sitten viinit, juustot, alkupalat tai mitä vaan, joten ruokaa kyllä riittää.

Täälläkin heillä on omat perinteet eli kuulemma joka vuosi sama juttu. Syödään, juodaan, jutellaan, nauretaan. Mitä lahjoihin tulee, niin jokainen on St. Nicolas:n päivänä nostanut nimen hatusta (tai esimerkiksi minulle nostettiin nimi, koska en ollut paikalla) ja hänelle pitää sitten ostaa joku ei-turhan-kallis lahja jouluksi. Jouluna sitten jokainen yksi kerrallaan avaa lahjansa kaikkien muiden katsoessa ja ihmetellessä. Perinteisiin kuuluu myös kovaan ääneen lausutut uuuuuuh:t ja aaaaaah:t.

Joulupäivänä sitten mentiin lounaalle samaan paikkaan samojen ihmisten kanssa syömään kaikki jämät, koska ruokaahan oli tietenkin jäänyt reilusti yli. Sitten pitihän sitä päästä viettämään joulua vähän myös omien host-vanhempieni kanssa, joten palasimme kotiin jouluillalliselle. Niin, tosiaan, syödään vain koko ajan.

Tapaninpäivänä olikin sitten tiedossa aikainen herätys, sillä lähdimme nelistään host-veljieni sekä Laísin kanssa Pariisiin! Se oli aivan uskomaton reissu kaikenkaikkiaan. Kierrettiin tietysti Eiffel-Tornit, Louvret, Sacre-Coeurit, Moulin Rouget, Versaillesit, Champs Elyseet, Arc de Triomphit ja kaikki nämä tärkeimmät. Oli ihanaa viettää kolme päivää näin nuorten kesken, puhuen sellaista englannin ja ranskan sekoitusta, vähän irtautuen Belgiasta.

Uuttavuotta vietettiinkin sitten sellaisessa ravintolassa host-vanhempieni, host-veljieni ja Laísin kanssa. Tunnelma oli iloinen, ruoka oli herkullista ja vuosi vaihtui. Vuosi 2013 oli jännittävä ja toi mukanaan paljon uutta. Nyt pitää vain toivoa, että vuosi 2014 on yhä mahtavampi. Yöllä käytiin vielä host-serkkuni luona juhlimassa aamu viiteen asti, vaikka seuraavana päivänä pitikin herätä kohtuu aikasin valmistautumaan lounaalle. Täällä perinteinen uudenvuoden ruoka on sellaista keitettyä kaaliraastetta, joka on yksi harvoista ruokalajeista mitä on tullut eteen eikä ole mennyt alas tältä tytöltä. Onneksi sitä syödään vain kerran vuodessa, vaikka toki kahtena ateriana sinä päivänä.

Joulupöytä

Pakettien avaaminen

Versailles

Mun mahtava seurue <3

Aamu sarastaa Pariisin yllä

l'Arc de Triomphe

Notre Dame ja sen erikoisesti koristeltu joulukuusi

Antoine <3

Christmas break went by in a flash, but it's always like that when you're having fun. I have to admit that it's been an amazing vacation. I experienced a different kind of Christmas and a different kind of New Years, but that was just refreshing. I do have to admit that these holidays have not felt like Christmas break, because there is no sign of snow nor have I followed my usual traditions.

Christmas eve went by merrily together with about 30 other people. In fact, I didn't spend the eve with my official host-family, because my host-mother had to work the night, so I spent it with my kind of second host-family, that is to say, my host-brothers and the family of their father. We started eating around eight o'clock in the evening, and we finished around three in the morning. Every family brings along something for the Christmas table, whether it was the wine, the cheese, the starters or whatever, so there was definitely enough food.

Here they have their own traditions, so every year it's the same thing. You eat, drink, talk, laugh. What comes to the presents, every person had picked up a name at St. Nicolas (or for example someone picked a name for me, because I wasn't there) and then you have to buy a not-too-expensive gift for Christmas. Then on Christmas each person one at a time opens their gift while all the others watch and wonder. The uuuuhs and aaaahs are also part of the tradition.

On Christmas day we then went to the same place for lunch with the same people, to eat all the leftovers, because of course a lot of the food was still left. Then we had to get to spend Christmas with my host-parents as well so we came back home for a Christmas dinner. Yeah, indeed, we eat all the time.

On Boxing day we had to wake up real early, because the four of us, meaning my host-brothers, Laís and myself, left to Paris! All in all, it was an amazing trip. We visited all the most important things including the Eiffel tower, Louvre, Sacre-Coeur, Moulin Rouge, Versailles, Champs Elysees, l'Arc de Triomphe etc. It was great to spend three days among the young, speaking a mixture of english and french, getting away from Belgium for a while.

New Years we spent at a kind of restaurant with my host-parents, my host-brothers and Laís. The atmosphere was cheerful, the food was delicious, and the year changed. The year 2013 was exciting and brought along many new things. Now I just have to wish that 2014 will be even more awesome. At night after the dinner, we still went over to me host-cousin to party until five in the morning, although the next day we had to wake up relatively early to get ready for lunch. Here the traditional new years meal is a type of boiled grated cabbage, which is one of the few dishes that has come along that this girl has not been able to chug down. Luckily it's eaten only like once a year, although we ate it for two meals the same day.

Jokapäiväisiä yllätyksiä koulussa

Koulustani voisin puhua loputtomasti, koska opin koko ajan yhä enemmän. Pitäisikin, koska kulutan suurimman osan ajastani koulussa näinä päivinä. Koeviikko on käynnissä, joten en ehdi muuten kirjoittelemaan, mutta nämä ovatkin sellaisia asioita mitä olin jo valmiiksi pohtinut. Ensimmäinen listaukseni koulusysteemin eroavaisuuksista oli siis vasta alkua. Tässä vähän enemmän sellaisista joka päiväisistä asioita ja materiaaleista, koska nekin eroavat siitä mihin olen tottunut Suomessa. Satuin myös laittamaan siihen aikasempaan postaukseen kuvia sellaisista jutuista joita en ollutkaan selittänyt (jos totta puhutaan, kuvien piti alunperin olla tämän postauksen yhteydessä).

- Kouluvuoden alussa meille jaettiin kasa papereita jotka kulkee nimellä "feuille en-tête" joka meinaa sitä, että niillä papereilla on koulun tietynlainen yläotsake. Näitä papereita käytetään pikkukokeille ja läksyille, jotka arvostellaan.

- Sana "devoir" tarkoittaa kotiläksyä, mutta täällä se aina tarkoittaa palautettavaa ja arvosteltavaa läksyä. Sanaa "prépa" käytetään niille joita Suomessa kutsuttaisiin läksyiksi.

- Jokaisella oppilaalla on oma "journal de classe", eli tuntipäiväkirja, joka on siis palautettava kirjanen, jonne pitää merkata ne aiheet mitä on käsitellyt jokaisella tunnilla. Sitä käytetään myös merkkamaan kaikki tulevat läksyt ja kokeet, jotta oppilas pystyy järjestelemään hänen koulutyönsä. Kirjanen toimii myös kommunikaatiovälineenä opettajien ja vanhempien välillä, esimerkiksi jos pölisee matikan tunnilla niin yleinen uhkaus on: "laitan merkinnän sinun tuntipäiväkirjaan". Tänne myös merkataan jos on unohtanut vaikka kurssiaineiston kotiin tmv.

- Harva oppilas käyttää ahkerasti lyijykynää, vaan muistiinpanoja otetaan enemmän mustekynillä ja korjaukset tehdään sellaisella korjausrollerilla. Kokeen tekeminen lyijykynällä on ennenkuulumatonta, ehkä siksi että kaikki kokeet sun muut säilytetään ja lyijy kuluu pois helpommin, mutta tämä on omaa spekulointiani.

- Meidän koulun ullakolta löytyy "arkistot", joka meinaa siis sitä, että siellä on miljoona vanhaa "journal de classe:ia", miljoona vanhaa koetta, ja ties mitä muuta. Kaikki säilytetään. Kun teemme kokeen, opettaja arvostelee sen ja sitten saamme sen takaisin säilytettäväksi kunnes kouluvuosi tulee lopuilleen, jolloin palautamme ne kaikki ja ne joutuvat arkistoihin. Miksi? Sitä en tosiaankaan tiedä, mutta näin minulle selitettiin.

- Kaikki kirjottavat hyvin perinteisellä kaunolla (jota minun on välillä vaikea lukea...), mutta ainakaan minun sekavasta tekstauksesta ei ole huomautettu. Täytyy myöntää, että kaikilla täällä on tosi kaunis käsiala ainakin verrattuna omaani.

- Ei ole kovin montaa koulukirjaa ja niissäkin aineissa joissa on, kirjaa käytetään hyvin vähän ja enemmänkin vain täydentävänä aineistona. Opettajat jakavat monisteita ja pitää itse ottaa muistiinpanoja. Joillain on joissain aineissa vihkoja, mutta yleisesti muistiinpanotkin otetaan erillisille papereille (jotka kaikki päätyvät kansioon). Esimerkiksi minullakin on ruutupaperilehtiö josta aina tarpeen mukaan irroitan yhden arkin.

- Luokissa ei ole seinäkelloja.

- Vanha kunnon liitutaulu on aktiivisessa käytössä. Vain harvoissa ja valituissa luokissa on projektori ja vielä harvemmissa luokissa on tietokone (luokassa siis voi olla projektori, mutta ei tietokonetta, joten jos opettajat käyttävät projektoria, en heillä usein mukana oma läppärinsä). Smartboardeja olen nähnyt maksimissaan pari, ja näitäkään ei käytetä hyödyksi. Suurimmaksi osaksi tunnit menevät niin, että opettajat puhuvat, merkkailevat muutamia asioita liitutaululle ja siinä se.

- Kännykät sekä muut elektroniset laitteet on ehdottomasti kiellettyjä koko koulupäivän aikana. Eli ei ainoastaan tuntien aikana, vaan myös välitunneilla, ruokatunnilla. Ne pitäisi olla suljettuina ja laukussa ja jos sinut saadaan kiinni vaikka kännykkä kädessä niin se takavarikoidaan viikoksi. Piste. Turha siis kuvitellakaan ottavan taululla olevasta taulukosta tai vastaavasta kuvaa, vaan kaikki pitää kirjoittaa käsin. Mutta eiväthän he ihan kaikkea pysty kontrolloimaan. En kuitenkaan kameraani ole mukana raahannut osittain tämän takia, ja osittain sen takia, että koululaukku painaa muutenkin ihan tarpeeksi. Kuvat ovat siis kouluni nettisivuilta ja ehkä vähän vanhentuneita.

Koulun suuri sali jonne keräännytään välkille etc, mutta noi koristeet ei siellä ole, koska ne oli laitettu vain koulun 20v juhlia varten

Koulun sisäänkäynti

Koulun käytävä ja takana näkyvä "työmaa" ei kyllä enää ole olemassa vaan johtaa tuohon yllä olevaan saliin

I could talk about my school forever, because I keep learning more and more about it. I should, because I've been spending so much time there. The exam week is going on, so I don't have a lot of time to write, but these are actually things that I'd already noted down. My first list about the differences in school systems was just the beginning. Here's a little more about the everyday-kind-of-things and materials, because in fact, they too differ a lot from what I'm used to in Finland. I also happened to put some pictures on my previous post about things that I hadn't explained (to be honest, those pictures were supposed to go along with this post to begin with).

- At the beginning of the school year, we were given a bunch of paper knows as "feuille en-tête", which means that the papers have a certain header of the school. These papers are used for little tests and homework that is graded.

- The word "devoir" means homework, but here it always means something that is returned to the teacher to be graded. The word "prépa" is used for those that we would call homework in Finland.

- Every student has their own "journal de classe", so a lesson diary, which is a booklet that is returned and where you have to write all the subjects you went through in each class. It is also used for writing all the up coming tests and homeworks, so the students are able to organize their school work. The booklet also works as a mean of communication between teachers and students, like for example if you babble a lot during math class, the usual threat is: "I'll write it in your lesson diary". If you've forgotten your course material home or something like that, it's also marked into this booklet.

- Very few students use a pencil frequently for writing, but instead notes are taken with pens (and many different colours) and corrections are made with a correction-roller-thingy. Doing a test in pencil is unheard of, maybe because all the exams are stored and lead wears out more easily, but this is just my own speculation.

- In the attic of our school, you can find "the archives", which means that there's a million old "journal de classes", a million old tests and who knows what else. Everything is stored. When we do a test, the teacher grades it and then gives it back for us to store until the school year comes to an end and we return everything and they go into the archives. Why? I do not know, but this is what was explained to me.

- Everyone writes in a very traditional cursive (which I sometimes find difficult to read...), but at least no one has commented on my messy text. I have to admit that everyone here has really pretty handwriting at least compared to my own.

- We don't use very many text books, and in the subjects where we do have them, we use them very little and they work as more of a complementary material. The teachers give out handouts and you have to take notes yourself. Some people have notebooks for certain subjects, but generally notes are taken on separate pieces of paper (to be put into a folder). For example, I too have a pad of graph paper from where I take out one sheet of paper when needed.

- The classrooms don't have clocks on the walls.

- The good old blackboard is in active use. Only very few classrooms have a projector and even fewer classrooms have a computer (the classrooms can have a projector, but not a computer, so if the teachers use the projector, they often bring their own laptop). I've seen max a few smartboards and they're not used to their full potential at all. Mostly the lessons go so that the teachers talk, writing a few things on the blackboard and that's it.

- Cellphones and all other electronic equipment is strictly forbidden during the entire school day. That means that it isn't only during the classes, but also the recesses and lunch. They should be kept shut off and in your bag and if you're caught with for example a cellphone in your hand, it is confiscated for a week. Full stop. So don't even think about taking a picture of the charts or notes on the board, you just have to write everything by hand. However, they can't control everything. I haven't carried my camera around partially because of that and partially because my school bag weighs enough without it. The pictures here are thus from the web page of my school and may be a little old.

Muutamia huomioita paikallisesta koulustani

Koulunkäynti on täällä monin tavoin erilaista kuin Suomessa ja päätin nyt listata ihan vain "muutamia" huomioitani, jotka aluksi minua ihmetyttivät, mutta nyt ne tuntuvatkin jo normaaleilta tai noh, ainakin niihin on tottunut. Parista puhuin jo silloin kun ensin tulin tänne kouluun, mutta päätin nyt vähän selventää asioita. Toki tämä on vasta alkua, sillä näitä juttuja olisi miljoonia selitettävänä. Tärkeimmät ja erilaisimmat pointit yritin kuitenkin tiivistää, mutta en niitä kaikkia samaan postaukseen työnnä, joten tulevaisuudessa saatte vielä vähän lisää kouluaiheisia juttuja.

- Kouluvuosi on jaettu kolmeen osaan: koulun alusta jouluun, joulusta pääsiäiseen, pääsiäisestä koulun loppuun. Jokaisen "trimestren" aikana tehdään monia pikkukokeita tai "contôles", auttamaan oppilasta varautumaan niihin suuriin kokeisiin siinä lopussa, jotka esiintyvät koeviikkona.

- Maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin, koulupäivät kestävät aina kello 8:15:sta 16:05:een. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja kahden ensimmäisen tunnin jälkeen on kymmenen minuutin välitunti, sitten on taas kaksi tuntia, jonka jälkeen on 50 minuutin kestävä ruokailu tai keskiviikkoisin koulupäivä loppuu siihen. Muina päivinä ruokailun jälkeen on taas kaksi tuntia, sitten kymmenen minuutin välkkä ja taas kaksi tuntia.

- Vapaat tunnit (tai hypärit)täällä kulkevat nimellä "étude". Jos sinulla on étude-tunteja koulupäivän päätteeksi tai aluksi ja huoltajasi ovat antaneet kirjallisen luvan, sinun ei tarvitse olla koulussa. Jos kuitenkin étude-tunteja on keskellä päivää, kaikki paitsi viimeisellä vuodellaan olevat, joutuvat menemään suuren saliin työskentelemään haluamansa aineen parissa.

- Ilmaista kouluruokaa ei ole, mutta keittiöllä on monia vaihtoehtoja tarjottavana.Viimeisillä kahdella luokka-asteilla olevat saavat käydä koulun ulkopuolelta hakemassa ruokaa. Monet kuitenkin tuovat jonkinlaiset leivät mukanaan kotoa.

- Täällä kaikilla on omat luokkansa, jotka perustuvat niihin valintoihin mitä on aineistaan tehnyt.

- Kouluni tarjoaa neljä eri linjaa, joista en ymmärrä kuin sen missä olen, eli ns. yleinen linja. Tällä linjalla on pakollista: 2 tuntia uskontoa viikossa, 4 tuntia ranskaa, 2 tuntia maantietoa, 2 tuntia liikuntaa ja 4 tuntia joko englantia tai hollantia. Sitten menee monimutkaisemmaksi, joten otan kouluni (INDSE Bastogne) sivuilta taulukon (jota vähän muokkasin), josta ehkä ymmärrätte paremmin kuin selityksistäni. Esimerkkinä kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto. Jos otat 6 tuntia matikkaa, saat 2 tuntia historiaa, joko 3 tai 6 tuntia tieteitä ja valinnan perusteella määrittyy loput. Eli aloitetaan ylhäältä ja jatketaan alas eri valintoja tehden ja siihen perustuu minun kouluni yleisen linjan oppiaineet.

- Itselläni on 4 tuntia matikkaa, 2 tuntia historiaa, 3 tuntia tieteitä, 4 tuntia taloustietoa ja kaksi tuntia espanjaa. Toista modernia kieltä en ottanut, koska mikään muu kuin englanti ei minulta oikein luonnistu (muut kun ovat hollantia lukeneet jo pari vuotta).

- Englanti ei siis ole pakollinen aine koulussa. Joten sitä harva täällä puhuu.

Religion/Uskonto	2
Français/Ranska/French	4
Géographie/Maantieto	2
Education physique/Liikunta	2
Langue moderne 1/Moderni kieli 1 (Englanti tai hollanti)/(English or Dutch)	4
Mathématique/Matikka	6				4
Histoire/Historia	2				4		2
Sciences/Tieteet	6	6	3	3	3	3	3	6
Option de base simple :      Grec /Kreikka/Greek ou Latin / Latina ou Sciences sociales / Yhteiskuntaoppi/Social studies ou Sciences économiques / Taloustieto/Economics	-	4	4	4	4	4	4	4
Option de base : Langue moderne 2/ Moderni kieli 2 (English/Dutch/German)/ (Englanti/Hollanti/Saksa)	-			4		4	4
Activité complémentaire : Informatique/ IT	(2)	-	(2)	-	(2)	-	(2)	-
Activité complémentaire :  Espagnol/Espanja/Spanish	-
			-		-		-
Activité complémentaire : mathématique/Extra matikka	(1)

Journal de classe:in sisältä - näkyy kuinka jokaiselle tunnille on varattu oma palkkinsa;
valkoiseenpystyriviin kirjoitetaan tunnin aiheet, siniseen taas mahdolliset läksyt jotka pitää olla tehtynä sille tunnille

Kansiossa on kaikki tämän kolmen kuukauden aikana saamani tuntiaineistot; "journal de classe"; alapuolella näkyy myös "feuille en-tête"

- Going to school here is different than in Finland in so many ways and I decided to just list a "few" things that I've noticed, that at first surprised me, but now they feel normal or at least I've gotten used to them. I talked about some of them already when I first encountered the school, but I decided to clear things out a little. Sure, this is just the beginning, since I could explain a million of these things. I tried to summarize the most important and most different points, but I'm not going to put everything into one post, so you can expect more school-related info in the future.

-The school year is divided into three parts: from the beginning of school until Christmas, from Christmas to Easter, and from Easter to the end of the year. During these "trimestres", we do multiple little tests or "contrôles" to help the student to get ready for the actual exams at the end of the period that take the form of an exam week.

- On Mondays, Tuesdays, Thursdays, and Fridays, the school days always last from 8:15 to 16:05. The lessons last 50 minutes and after the first two, there's a recess of ten minutes, then another two lessons after which you have a 50 minute lunch break or on Wednesdays, your school day ends. For the other days, after lunch you have another two lessons, a ten minute break and another two lessons.

- There is no free school food, but the kitchen has many different options to offer. The students on the last two grades are allowed to go get some food outside of the school. Many people however bring some sort of sandwiches from home.

- Free hours, or skips, go with the name "étude" here. If you have étude-hours at the end of your school day or at the beginning and your guardians have given a written permission, you don't have to be at school. If however, you have étude-lessons in the middle of your day and you're not doing your last year at school, you have to go to a huge hall to work on a subject of your choice.

- Here everyone has their own class, which is based on the choices you've made concerning your subjects.

- My school offers 4 different sections out of which I only understand the one I'm in: the so-called general section. In this section, the following are obligatory: 2 hours of religion a week, 4 hours of french, 2 hours of geography, 2 hours of P.E. and 4 hours of either english or dutch. Then it gets a little more complicated, so I'm taking a table from the site of my school (INDSE Bastogne) (which I edited a little to make it more clear) and putting it above so you'll understand a little better than through my explanations. As an example, I'll just take the first option. So if you take 6 hours of math (these are always per week), you get 2 hours of history, either 3 or 6 hours of sciences and based on your choice, the rest of it is defined. So you start from the top and continue downwards making different choices and that's what this section is based on.

- Personally I have 4 hours of math, 2 hours of history, 3 hours of sciences, 4 hours of economics and 2 hours of spanish. I didn't take a second modern language because I can only manage english (while others have been studying dutch for a couple of years already).

- So in fact, English is not an obligatory subject at school so just a few people here actually speak it.

aikainen joulu

Kun Suomessa 6. joulukuuta juhlitaan itsenäisyyspäivää, täällä on vähän erilaisempi juhla. Kun Suomessa on Joulupukki, on Belgiassa St. Nicolas. Tämä ei kuitenkaan ole yhtään sama asia kuin Joulupukki muuten kuin, että hänellä on valkoinen parta, punaista vaatteissaan ja hän jakaa lahjoja kilteille lapsille.

5. joulukuuta lapset jättävät kenkänsä takan ääreen, jotain juotavaa St Nicolas:lle sekä porkkanan hänen aasilleen. Yön aikana St Nicolas saapuu aasinsa kyydillä ja tulee savupiipusta sisään palkiten kiltit lapset täyttäen heidän kenkänsä lahjoilla. Oikeastaan jo muutamia päiviä ennen virallista St Nicolas:n päivää, saattaa kenkiin ilmestyä pieniä tavaroita.

St Nicolas on siis samantyylinen hahmo kuin joulupukki, mutta tuo lahjansa kauan ennen joulua, tarkemmin ottaen Suomen itsenäisyyspäivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joulunakin saataisi lahjoja. St Nicolas:lla on myös omanlainen tyylinsä, eikä hän yritä näytää turhan paljon serkultaan Joulupukilta, niin kuin monet muut kuten Santa Claus ;)

St. Nicolas käy myös vierailemassa kouluissa, yhdessä hänen ei-niin-ihanien kumppanien kanssa. Hänen seuranaan usein siis liikkuu mustiin pukeutunut hahmo nimeltään Père Fouettard, joka jakaa tuhmille lapsille hiiltä ja/tai pieksemisiä, silloin kun St Nicolas taas palkitsee kiltit lapset suklaalla, kekseillä ja appelsiineilla.

Meidänkin koulussa tämä tiimi kävi vierailemassa, vieraillen jokaisessa luokassa, vaatien toisia laulamaan ja toisia lupaamaan, että ovat kiltimpiä tulevaisuudessa. Kaikki kuitenkin saivat kasan herkkuja popsittavaksi. Se olikin ehkä ainoa piristys siihen, että Suomen itsenäisyyspäivänä, kun suomalaiset lomailevat, olin itse koulussa ja kaiken lisäksi tekemässä uskonnon koetta.

When the 6th of December in Finland means the independence day, here it's a little more different kind of festival. When in Finland we have Joulupukki, in Belgium we have St Nicolas. This is however not the same thing as Joulupukki, except that they both have white beards, red clothes and they give out gifts to well-behaved children.

On the night of the 5th of December, the children leave their shoes in front of the fireplace, something to drink for St Nicolas and carrots for his donkey. During the night, he comes on his donkey and down the chimney, rewarding nice children by filling their shoes with gifts. Actually, already a few days before the official day of St Nicolas, little things may appear in the shoes.

So St Nicolas is kind of like Joulupukki and Santa Claus, but he brings his presents long before Christmas, or to be more exact, on the independence day of Finland. This however does not mean that you don't get gifts on Christmas too. St Nicolas also has his own style and he doesn't try to look too much like his cousin Joulupukki, like many others do, including Santa Claus ;)

St Nicolas also tends to visit schools, together with his not-so-lovely companions. A figure dressed in black known as Père Fouettard often accompanies him. He gives out coal and/or spanks the naughty kids while St Nicolas rewards the nice ones with chocolate, oranges and cookies.

St Nicolas and his team came to visit our school as well, going through all the classes, making some children sing and others promise to be nicer in the future. In the end, everyone did receive some treats to enjoy. It was probably the only thing that brightened up the fact that while everyone is Finland was enjoying their day off on the independence day of Finland, I personally was at school and to top it all off, doing my religion exam.

2 months - done!

Kaksi kuukautta Belgiassa vietetty, vaikka tuntuu, että juurihan minä laskeuduin Brysselin lentokentälle sydämeni pumpaten tuhatta ja sataa, väsyneenä ja I <3 YFU Finland - paita päällä. Tuntuu kuin se olisi ollut eilen, kun astuin tähän maahan tuntematta ketään taikka mitään. Nyt kuitenkin katson sitä, missä seison tällä hetkellä ja ymmärrän kuinka paljon on jo ehtinyt tapahtua.

Istun vuoristoradan vaunussa, josta en pääse pois, mutta samalla en haluaisikaan. Vaunu kulkee eteenpäin, välillä kiiveten korkealle pilviin ja välillä taas tipahtaen alas niin kovaa, että pelkään koko laitteen menevän rikki. Ylä- ja alamäkien välillä on kuitenkin tosi usein vain pitkä suora. Vaunu kulkee tasaisesti eteenpäin ja sitä vain odottaa ja toivoo, että edes jotain tapahtuisi. Sitä ei tajua katsoa ympärilleen huomatakseen esimerkiksi upeat maisemat joiden luokse vaunu on minut vienyt, tai ne muut ihmiset jotka matkaavat vierelläni, tai kuinka upea vuoristorata on kokonaisuudessaan, sillä se on sellainen missä ei ole koskaan aikaisemmin ollut!

Tämäkin on vain yksi monista vaihtovuoden vaiheista. On se huuma ennen lähtöä, on se huuma kun saapuu uuteen maahan, on ne ensimmäiset turhautumiset ja vaikeudet joiden seurauksena tekee mieli itkeä ja sitten on tämä. Tämä arkielämä. Sellainen vaihe kun elää päivä kerrallaan kiinni maailman pienissä iloissa. Nauttii jokaisesta hymystä, jonka huomaa omalla tai toisen huulilla, nauttii jokaisesta pikkukokeesta, jossa edes jotenkin onnistui, nauttii siitä että kerrankin ei sada, joten voi kävellä taas ulkona, nauttii villasukista ja kupillisesta kahvia. Tuntee, että jotain on kehittymässä taustalla, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Viime viikonloppuna tuli todistettua vähän Belgialaista futis-kulttuuria, kun oli Belgia-Kroatia matsi, jonka voittaessaan Belgia pääsi maailmanmestaruuksiin. Jalkapallohan on täällä hyvin samalla tavalla tärkeä urheilulaji kuin jääkiekko on suomalaisille. Fanius kasvaa silloin kuin oma joukkue menestyy. Minulle ainakin selitettiin, että muutama vuosi sitten Belgia ei ollut mitenkään ihmeellinen futismaailmassa, mutta nyt on noussut jo maailman viidenneksi! Nyt minun ei tarvitse enää kannustaa joukkuetta pelaajien ulkonäön perusteella, johon olen aikaisemmin päätynyt koska Suomen jalkapallomenestyshän on mitä on.

Tunnen kuvailemani aina samoja teitä, samoja taloja

Niin kauan kuin hymy pysyy huulilla, kaikki on hyvin

Kuppi kahvia, sanakirja ja hissanmuistiinpanot

Päivät vaan vilisevät

I've spent two months in Belgium although it feels like I just landed at the Brussels airport with my heart beating a thousand miles an hour, extremely tired and wearing an I <3 YFU Finland-shirt. It feels like yesterday that I stepped into this country without knowing anyone or anything. However, now I look at the place where I stand now and I realize how much has already happened.

I'm sitting in a car of a roller coaster, from where I can't get out, but at the same time, I don't really want to. The car moves forwards, sometimes climbing up high into the sky and sometimes falling down so hard that I'm afraid that the whole thing will break. Between the ups and downs, there is often a very long strip when you just go straightforward. The car keeps moving forward steadily and you just wait and hope that something, anything, would happen. You don't realize to look around at the pretty scenery to which the ride has taken you to, or at the other people who are on this trip with you, or how great the roller coaster is in itself, because it's nothing you've ever experienced before.

This is just one of the many phases of an exchange year. There's the excitement before you leave, there's the excitement when you arrive in a new country, there are the first difficulties and frustrations, because of which you want to cry and then there's this. This everyday life. It's a phase when you live one day at a time, holding on to the little joys in life. You enjoy every smile that you notice on your own or someone else's lips, you enjoy every little exam where you even kind of succeeded, you enjoy when for once it actually doesn't rain and you can take a walk outside, you enjoy woollen socks and a cup of coffee. You know that there's something building up in the background, but still nothing happens.

Last weekend I witnessed some of the Belgian football-culture, when there was the Belgium-Croatia match, which led Belgium to the world cup. Football is an important sport here in very much the same way that ice-hockey is for the finns. Fandom grows when your own team succeeds. I was at least explained that a few years ago, Belgium wasn't much of a thing in the football world, but now it has risen to be the fifth best in the world! Now I no longer need to cheer for a team based on the looks of the players, like I've done in previous years, because Finland's football success is what it is.

olen suomalainen

Olen ymmärtänyt, että on turha huolehtia koko ajan siitä miltä näyttää, miten käyttäytyy, miten puhuu ranskaa, koska loppujenlopuksi minut tullaan aina tämän vuoden aikana esittelemään "suomalaisena". Minulla on täten kaikki oikeus olla erilainen kuin muut eikä tarkoitus olekaan, että sulautuisin vain massan sekaan. Erilaisuushan on vain hyvä juttu ja oma kulttuurinen identiteetti on vielä tärkeämpi. Loppujen lopuksi, suomalaisuuteni on enemmänkin etu ja sellainen juttu joka asettaa minut erilleen muista hyvällä tavalla ja täten sitä pitäisi vaalia.

On ihana kun voin sanoa kaverille "hyvää syntymäpäivää" toisin kuin se perus "bon anniversaire" mitä kaikki heittävät. On kiva kun törmään ihmisiin käytävillä ja he sanovat minulle "moi" eikä "salut" niinkuin kaikille muille. On mahtavaa, että voin shokeerata ihmisiä sillä kylmyyden ja lumen määrällä jota Suomessa kestän, tai sillä, että keskiyön aurinko ja polaariyö ovat olemassa maassani. On mahtavaa kuunnella belgialaisten yrittävän lukea muistiinpanoja mitä olen ottanut suomeksi ja nauravan yhdessä sen erikoisuudelle.

Kun matkustat, olet juuri se kuka olet. Kukaan ei tiedä sinusta mitään, he eivät ole kuulleet juoruja sinusta, he eivät tunne menneisyyttäsi ja täten eivät voi arvostella sinua sen takia. He tekevät päätelmänsä sen mukaan mitä sinä olet, mitä annat muiden ymmärtää sinusta silloin kun aloitat puhtaalta pöydältä. Voit kirjoittaa tarinasi juuri sellaisena kuin haluat sen kirjoittaa: omana itsenäsi. Täten se auttaa sinua myös löytämään sen oman itsesi ja ymmärtämään yhä enemmän siitä, kuka oikein olet.

Samalla kun opin toisesta kulttuurista, opin myös paljon omastani. Ennen tänne tuloa uskoin jo olevani Suomi-fani, mutta nyt se on tuntunut jo moninkertaistuvan. Suomalaisuuteni on niin suuri osa minua, mutta minun piti tulla Belgiaan asti nähdäkseni kokonaisuuden. Ihan kuin kamerassani olisi ollut koko ajan zoomi suurimmillaan, mutta nyt Belgiassa, ymmärsin loitontaa kuvaa. Matkailu avartaa.




I've understood that there's no point in worrying all the time about what you look like, how you act and how you speak french, because in the end, throughout this year I will be introduced as "a finnish girl". Thus, I have all the rights to be different from everyone else and the point isn't to blend in with the mass. Being different is a good thing and your own cultural identity is even more important. In the end, my finnishness is more of an advantage and a thing which sets me apart from the others in a good way, and thus it should be cherished.

I love being able to say "hyvää syntymäpäivää" to a friend instead of the usual "bon anniversaire" that everyone throws around. It's nice to run into people in the school hallways and they say "moi" to me instead of "salut" like they do to everyone else. It's awesome to be able to shock people with the amount of coldness and snow I have to bear in Finland or the fact that midnight sun and polar night exist in my country. It's great listening to belgians trying to read my notes which I've taken in finnish and laughing together at the weirdness of it.

When you travel, you are exactly the person you are. No one knows anything about you, they haven't heard gossip or rumours about you, they don't know your past and so they can't judge you for it. They make all their observations based on who you are and what you let others think of you when you start with a clean slate. You can write your story in the exact way that you want to write it: as yourself. Because of this, it helps you find yourself and see more clearly the person you really are.

While I've been learning a lot about another culture, I've been learning a lot about my own as well. Before I came here, I already thought of myself as a Finland-fan, but now it feels like it's all grown so much. My finnishness is such a large part of me, but I had to come all the way to Belgium to see the entire thing. It's as if my camera has been on full zoom, but now in Belgium I finally realized to zoom out to see the whole picture. Travelling broadens the mind.

kaikkeen tottuu

Kulttuuri viiltää lävitseni ilman että sitä huomaankaan ja sitten näyttäytyy minulle erikoisin tavoin. Saatan esimerkiksi lauleskella jotain laulua ranskaksi, jota pari päivää sitten en ollut koskaan kuullutkaan. Minun saattaa tehdä mieli jotain makeaa aamulla, tai sitten ei tulekaan nälkä iltaisin seitsemän aikoihin, kun vatsa onkin jo tottunut myöhäisiin illallisiin. Poskipusut tuntuvat jo normaalilta tavalta sanoa hei, jopa sellaisille ihmisille joiden nimiä ei edes tiedä. Aamuisin pakkaan koululaukkuun lounaan tai tarkistan, että on rahaa mukana, jotta lounastauolla saisi jotain syödäkseen. Bussissa kysyn aina ihmisiltä lupaa istua heidän viereensä, enkä häiriinny kun mutkassa hän nojaakin minua päin, eikä pidä sitä suomalaista parin sentin "turvaväliä".

On jännää astua kulttuurista toiseen varsinkin sellaiseen, joka on niin monin tavoin erilainen, mutta samalla myös hyvin samanlainen. Täältä löytyy samat havupuut ja sammalpeitteet, mutta niiden vierestä löytyykin sellaisia lajeja joita en ole ennen nähnyt. Täältä löytyy samat spaghettikastikkeet ja täysjyväleivät, mutta puuttuu ruisleipä ja salmiakki. Täältä löytyy sauna uimahallista, mutta sinne mennään uimavarusteineen ja löyly tuoksuu liian voimakkaalta. Ihmiset ovat mukavia, julkinen liikenne toimii, politiikka on arka aihe ja perheet koostuvat vanhemmista, jotka ovat tai eivät ole eronneet, ja lapsista, mutta kaikissa näissäkin piirteissä löytyy kuitenkin jotain erilaista. Tämä erilaisuus välillä ärsyttää, välillä pelottaa, mutta suurimmaksi osaksi ihastuttaa!

Ensimmäiset kolme viikkoa aurinko paistaa porotti maassa, joka on tunnetusti hyvin sateinen ja pilvinen. Tähän sateiseen puoleen olen tällä viikolla päässyt kyllä tutustumaan. Toinen viikko koulussa on sujunut paljon paremmin kuin ensimmäinen viikko, kun kaikki oli uutta ja hyvin erilaista. Nyt siihen alkaa jo tottua ja huomioi enemmän positiivisia asioita. Perhekin on jo tottunut läsnäolooni ja teetätti vihdoin minulle avaimen taloon, joten en ole enää pelkkä vieras.

Kaikki kysymykset ja kommentit ovat tottakai tervetulleita!




Culture pierces through me without me noticing and then presents itself to me in peculiar ways. I might for example catch myself singing a French song, which I hadn’t even heard a few days ago. I might crave for something sweet in the morning, or then I don’t get hungry around seven in the evening, because my stomach has gotten used to late dinners. Kisses on the cheek feel like the natural way to say hello, even to people whose names you don’t know. In the mornings, I pack lunch with me to school or I make sure that I have money with me, so that I’d have something to eat during lunch. In the bus I ask people for permission to sit next to them and I no longer feel awkward when the bus turns abruptly and the person next to me leans towards me instead of keeping that little finnish personal space.

It’s interesting to step from one culture to another, especially when that culture is different in so many ways, but at the same time very similar. I can find the same coniferous trees and rocks covered in moss, but next to them I notice plants I’ve never seen before. I can find the same spaghetti sauces and whole-wheat bread, but no rye bread nor salmiakki. I can find a sauna in the swimming hall, but people go in there wearing full swimming gear and it smells too strongly in there. The people are kind, public transport is alive, politics is not a subject taken lightly and families are made up of parents that may or may not be divorced, along with children, but even in all of these things, there are different elements. Sometimes these differences annoy me, sometimes they freak me out, but mostly I love them!

For the first three weeks, the sun was shining happily in a country, which is well known for its rainy and cloudy days. However, this rainy side has presented itself well this week. My second week in school has gone a lot better than the first, when everything was new and extremely different. Now I’m starting to get used to it all and I’m paying more attention to the positive things. Even my host-family has gotten accustomed to my presence in the household and finally got a key made for me, so I’m no longer just a guest.

Any questions or comments are always welcome!

it's not good, it's not bad, it's just different

Nyt on loma loppunut ja koulu alkanut. Loman viimeisen viikonlopun vietin paikallisilla festivaaleilla, tutustuen host-veljeni ystäviin ja ranskankieliseen rock-musiikkiin. Tunnelma oli mahtava ja minulla oli älyttömän hauskaa, sillä pääsin katsomaan miten paikallisissa festareissa kaikki sujuu. Pääkaupunkiseutulaisen tytön silmien läpi katsottuna, festarit olivat suloisen pienet, mutta sekin sinänsä hyvä asia, sillä näin tunnelma oli tiiviimpää ja pääsi helposti lavan viereen kirkumaan jos tarvetta oli. Tapasin monia mahtavia tyyppejä ja tutustuin enemmän Belgialaisen nuorison kulttuuriin.

Sitten alkoikin jo koulu, joka oli aikamoinen shokki, sillä eroavaisuudet suomalaisen koulusysteemin kanssa ovat huimat. Olen täällä ns. "viidennellä" luokalla, joka periaatteessa vastaa lukion toista luokkaa. Täällä koulut kuitenkin aloitetaan jo 6-vuotiaina, ja täten olen vuotta nuorempien kanssa. Täällä ei ole Suomen lukioiden kurssisysteemiä, vaan on omat luokat ja nämä jaotellaan sen mukaan mitä kukakin haluaa opiskella. Pakollisia tunteja on enemmän kuin Suomessa ja valinnaisetkin ovat tietyllä tavalla rajoitettuja. Vaihtarina saan muutamia vapautuksia ja minulla on vain 29 viikkotuntia, mutta se ei tarkoita, että olisin yhtään vähemmän koulussa kuin muut, sillä ellet ole "abi", niin joudut istumaan kaikki "hyppytunnit" opiskelusalissa, jossa tarkistetaan oletko paikalla. Koulupäivät ovat siis aina samanpituiset: 8:15-16:00, paitsi keskiviikkoisin, jolloin koulusta pääsee jo klo 12.

Ensimmäinen huomio jonka tein oli se, että luokkahuoneissa seinäkellon tilalla oli risti tai ei mitään. Tunneilla ei siis tiedä mitä kello on, ellei omaa rannekelloa, sillä kännyköiden käyttö on hyvin vahvasti kiellettyä. Suomessakin kännyköiden käyttö tunnilla on kiellettyä, mutta tätä sääntöä joustetaan aika paljon ja voi milloin tahansa tarkistaa kellonajan jos on tarve, vaikka yleensä kaikissa luokissa on kello. Toiseksi, luokanvalvojasi lukee ääneen lukujärjestyksen, joka pitää itse kopioida pakolliseen oppimispäiväkirjaan. Tämä päiväkirja annetaan ja siihen pitää täyttää jokaisen tunnin jälkeen ne aiheet jotka on käsitelty sillä tunnilla. Täällä muutenkin vaaditaan tarkkaa huolenpitoa kaikista papereista ja materiaaleista, jotka annetaan, ja sen takia kansiot ovat täällä hittijuttu.

Noin yleisesti katsottuna, täällä koulu on paljon tiukempaa kuin Suomessa. Määritellään hyvin tarkkaan miten pitää käyttäytyä ja miten se vaikuttaa arvosanoihin jos näin ei tee. Rangaistukset ovat myös paljon kovempia ja oppilaille asetetaan paljon enemmän rajoituksia kuin Suomessa. Otan vapauden sanoa, että Suomen lukiossa oppilaalle itselleen asetetaan vastuu siitä, haluaako hän oppia vai ei, kun taas tuntuu, että täällä se oppiminen yritetään pakottaa oppilaalle ja oppilaalta vaaditaan paljon enemmän.

Itselle tämä ensimmäinen kouluviikko on ollut rankka. Aikaiset herätykset ja pitkät koulupäivät, joiden aikana joutuu keskittymään 110% joka sekunti, jotta pysyisi edes vähän kärryillä, väsyttävät tämän tytön alta aika yksikön. Helppoa se ei ole, helppoa se ei tule olemaan. Istun tunneilla täysin kateissa, kun pitäisi ottaa ranskaksi muistiinpanoja siitä mitä opettaja sanoo ranskaksi. Aivoni eivät vaan pysty toimimaan niin nopeasti. Siinä, missä muut ajattelevat "ensimmäinen maailmansota" ja kirjoittavat sen ylös, minä joudun ensinnäkin ymmärtämään mistä edes puhutaan, sitten löytämään ne avainsanat ranskaksi, sitten miettimään miten ne kirjoitetaan ja sitten kirjoitan oudon sekamelskan sanoja, jotka eivät tarkoita millään kielellä mitään.

Kolme viikkoa Belgiassa ja tuntuu kuin olisin ollut tässä hämmentävässä pyörteessä jo paljon kauemmin.

tuliaiset festareilta

paikallista maisemaa

Now my vacation is over and school has started. I spent my last weekend of vacation at a local festival, getting to know the friends of my host-brother and French rock music. The atmosphere there was awesome and I had so much fun, because I got to see how things work out at a local rock festival. From the eyes of a girl, who lives in the capital region, this festival was adorably small, but that was actually a good thing, because now the general feeling was a lot more intense and you could easily find your way to scream next to the stage if you had the need. I met many amazing people and got to know a little bit more about the culture of Belgian youth.

Then school started, which was quite a shock, because the differences between the Finnish school system are huge. I’m here in “fifth” grade, which is pretty much equivalent to the second grade of upper secondary school in Finland. Although, here you start school at the age of six, so I’m among people who are one year younger than me. Here you don’t have the course-system which can be found in Finnish upper secondary schools, but instead you have your own classes and these are created according to what each person wants to study. There are a lot more mandatory classes than in Finland and even the electives are restricted in some ways. As an exchange student, I get a few exemptions and I only have 29 weekly hours, but that doesn’t mean that I get to be in school any less than the other students, because unless you are a “senior”, you have to sit in a study hall for all your “skips”, where they check that you are present. Thus, the school days are always the same length: 8:15-16:00, except on Wednesdays, when you get out of school already at 12.

The first thing I noticed, was that instead of a clock on the wall of the classroom, there is a cross or nothing. That means that you have no idea what time it is during the lesson, unless you have a watch of your own, because it is strictly forbidden to use your cellphone. The use of cellphones is forbidden in Finland too, but that rule is stretched pretty much and you are able to check the time if you need to, although usually each classroom has a clock on the wall. Secondly, your classroom teacher reads out your schedule, which you have to copy down into an obligatory class journal. This journal is given to you and you have to fill in the topics discussed in class after each lesson. You are also required to take extremely good care of all the papers and materials given to you and because of that, files are a huge thing around here.

Generally speaking, school is a lot more strict here than in Finland. It is very specifically defined how you should act and how your actions affect your grades. Punishments are a lot more tough and a lot more restrictions are set for students than in Finland. I’m taking the liberty to say, that in Finnish upper secondary schools, the student himself is responsible for whether he wants to learn or not, while here it seems as though the learning is forced onto the student and a lot more is required from the student.

For me this first week of school has been really tough. The early mornings and the long schooldays, during which I have to concentrate 110% every second to keep up even just the slightest bit, make this girl exhausted in no time. It’s not easy and it won’t be easy. I sit in class completely lost when I should be taking notes in French about what the teacher is saying in French. My brain just doesn’t have the capability to work that fast. While the others need only to think “first world war” and write it down, I need to understand what the topic is, then finding the keywords in French, then figure out how to write them down and then I write down a bundle of words that don’t make any sense in any language.

Three weeks in Belgium and it feels like I’ve been in this confusing mess for a lot longer.

first impressions

Täällä ei paljoa voita tai sokeria säästellä. Ei huolehdita siitä, että kaikki mahdollinen pitää olla rasvatonta ja vähäkalorista, vaan keskitytään enemmän siihen, että ruoka on hyvää ja sitähän se onkin. Erikoisinta minulle on kuitenkin ollut se, että melkein aina leivän päälle laitetaan hilloa, hunajaa, nutellaa, tai muuta makeata. Itse siinä vieressä popsin leikkeleitä hymysuin. Omenahilloa löytyy monista aterioista lisukkeena, myös ravintoloissa ja tummaa leipää en ole vielä löytänyt, muutakun yhden virolaisen tuttavani laukusta. Pitää nyt siis toden teolla alkaa seuraamaan mitä syö, sillä en mielelläni tulisi takaisin Suomeen lihapullana!

Illallisen laittoon käytetään paljon aikaa ja vaivaa (täällä host-isäni tekee ruoan) ja isommalla porukalla kestää ruokailu useita tunteja, eikä kukaan ole hiljaa. Kaikki höpöttävät päällekkäin, eivätkä he näytä tuntevan sellaista käsitettä, että olisi töykeää puhua toisen päälle. Täällä on pakko katkaista toisen puhe, jotta saisi omia sanojaan joskus väliin. Vielä sen päälle että kaikki puhuvat kokoajan, puhuvat he älyttömän kovaan ääneen ja nopeasti, ihan kuin heillä olisi tietty aikaraja, kuinka kauan he saavat puhua, ja heidän pitää ahtaa siihen mahdollisimman paljon informaatiota. Yrittää siinä sitten hiljainen Pohjoismaalainen tyttö pysyä kärryillä...

Suomessa kun tien varsia koristaa havumetsät, eikä ensimmäistä puustoriviä pidemmälle näe, täällä maisemat ovat avoimia, täyttä peltoa ja ehkä joitain palstoja puita. Lehmiä näyttäisi olevan joka kolkassa, ja näiden mukana tulevat myös kärpäset. Vieraillessani eräissä talouksissa, huomaan hurjan määrän kärpäsiä ja sitten kuulen lehmien "MUU":n ja ymmärrän kerta toisensa jälkeen, että nyt ollaan maalla. Täällä ei järviäkään ole näkynyt. Ainoa vesielementti, jonka olen tähän mennessä nähnyt (jos suihkulähteitä sun muita ei lasketa), on se joki joka virtaa Houffalizen läpi.

Tänne tullessani ajattelin, että nyt pääsen vihdoin näkemään miten se kielenoppimis-prosessi oikein tapahtuu, kun sinut heitetään keskelle sellaista ympäristö, missä ei saa hetkeäkään rauhaa siitä kielestä. Vaikka minut onkin heitetty ranskankielen (tai oikeastaan Wallonian-ranskan) vesiputouksen alle ja olen kastunut läpimäräksi, en ymmärrä miten se oppiminen itsessään tapahtuu. Olen oppinut paljon, vaikka matkaa on vielä mentävänä huimasti! Täällä en tosiaan pysty pakoilemaan ranskankieltä kauaa. Koko host-perheeni puhuu vain ja ainoastaan ranskaa, radio soi koko ajan ja sekin tottakai ranskaksi, jos niitä englanninkielisiä hittibiisejä (kuten wake me up) ei lasketa, televisiota jos haluaa katsella, on sekin ranskaksi, kaikki lehdet ja jopa liikenneviitat ja mainokset ovat ranskaksi. Huhhuh! Omituisinta kyllä on se, että omat ajatuksenikin kulkevat ranskaksi välillä.

"Osaan soittaa pianoa!"

Olohuoneemme

Pyöräily on tässä kylässä iso juttu!

Kukkia, kukkia kaikkialla!

Butter and sugar seem to be in wide use here. We don’t make sure that everything has to be fat-free and low-calorie, but instead we focus more on the fact that the food is good, which it is. The most special thing for me, however, has been the fact that here they almost always put jam, honey, nutella, or something else sweet on their bread. I just eat my bread with ham and a smile. Apple jam is found in many dishes on the side, also in restaurants, and I have yet to find brown bread somewhere other than the bag of my new Estonian friend. Now I have to seriously start watching what I eat, because I’d rather not come back to Finland with a number of extra kilos!

Here they use a lot of time and effort in cooking supper (in my house my host-dad makes the food), and with a larger group dining takes several hours, and no one is silent. All of them babble on top of each other and they don’t seem to know anything about the concept that it would be rude to interrupt someone. Here you have to cut off the other's speech, in order to get your own words out sometimes. They don’t just talk all the time, they also speak incredibly loud and fast, just like they would have a certain time limit on how long they’re aloud to speak , and they have to cram as much information as possible in it . This quiet Nordic girl has a lot to keep up with…

In Finland, the roadsides are decorated with coniferous forests, and you can’t see beyond the first line of trees, but here there are the open landscapes, full of fields, and perhaps a few patches of trees. The cows seem to be in every corner, and those come with flies. When I visit some households, I notice a large amount of flies and then I hear the “MOO” of the cows and I understand time after time that we’re in the countryside now. Here I haven’t seen any lakes either. The only element of water, which I have seen so far (if fountains and such don’t count),  is a river that flows through Houffalize.

When I came here, I thought that I would finally get to see how the learning process of a language takes place, when you’re thrown into the middle of an environment where you can’t get a moment of peace away from that language. Although I’ve been thrown under a waterfall of French (or actually Wallonian-french) and I’ve gotten soaked, I don’t understand how the actual learning happens. I’ve learned a lot, although there is a longlong way to go! But here I truly cannot run away from the French language for long. My entire host-family speaks nothing but french; the radio is on all the time, that of course also in french, if you don’t count the hit songs that are in english (like wake me up); if you want to watch the tv, it’s also in french; all the newspapers and magazines and even road signs and ads are in french. Sigh. The weirdest thing is that sometimes even my own thoughts run in french.