Sinne siis!

Juuri silloin kun pitäisi saada nukuttua, kun kello on jo kaksi yöllä ja aamulla aikainen herätys. Silloin kun ei odota mitään, vaikka tottumuksesta vilkaiseekin kännykkää ennen kuin painaa pään tyynyyn. Näytöllä näkyi merkki sähköposti-viestistä, joita nyt harvemmin saan, joten päätin sen lukaista nopeasti läpi. Ranskankielinen lähettäjän nimi sai silmäni suurenemaan ja innostuksen nousemaan kurkkuun, kun selvittelin viestin ranskankielistä sisältöä. Omat arvaukset olivatkin jo tulleet mieleen, vaikka yritin niitä pidätellä. Mutta siinähän se luki. Selvin kirjaimin. Isäntäperheeni ilmoitti olemassaolostaan ensimmäistä kertaa.

Elokuussa on siis lähtö 5000 asukkaan kylään, Houffalizeen, joka löytyy läheltä Luxemburgin rajaa. Siitä kylästä löytyy talo, josta taas löytyy perhe, jossa sisaruksia tulee minulla olemaan yhteensä 4, lukuunottamatta perheen tämän vuoden vaihtaria Virosta, joka jo ottikin minuun yhteyttä. Perhe ei puhu englantia, joten ranskaa on siis pakko opetella käyttämään ja hyvä niin. Virolaisen vaihtarin kautta pystyin kuitenkin englannin avulla kyselemään maasta, perheestä ja koulusta, jota tulen käymään läheisessä Bastognen kaupungissa.

Innostus on nyt siis vihdoin kunnolla putkahtanut esiin, kun kaikki on muuttunut konkreettisemmaksi. Pelko näytti todellisen puolensa: jännitys, ilo, odottamattomuus. Sormet ovat viilettäneet näppäimistöllä googlettaen kaikkea mahdollista. Ehkä kohta innostuisin menemään läpi niitä YFU:n papereita myös... Muutenkin pitäisi saada kesäloma suunniteltua, sillä kesäkuu on kohta jo lopuillaan.

Kesä on sujunut älyttömän mukavasti! Naurua, päättömiä juttuja, aurinkoa, sukulaisia, pyöräilyä, rusketuksen toivomista, valvomista, tarinatuokioita, lagittavia leffoja ja ties mitä kaikkea muuta ihanaa <3



Just when I'm supposed to get some sleep, when it's already 2am and I need to wake up early in the morning. When I don't expect anything, but I check my phone out of habit before I go to bed. On the screen, I noticed an icon for an e-mail, which I don't get very often, so I decided to read it through quickly. The french name of the person who sent the message caught my eye and made my excitement rise up into my throat as I tried to figure out the french contents of the message. A few guesses and ideas came to mind although I tried to hold them back. But there it said it. In clear letters. My hostfamily let me know about their existence for the first time.

In August, I'll be off to a town of 5000 people, Houffalize, which can be found near the Luxembourg border. In this town, you can find a house, in which you can find a family, where I'll have 4 siblings overall, excluding the family's this year's Estonian exchange student, who already contacted me. The family doesn't speak any english, so I'll have to learn to use french, and I'm glad. Through the Estonian exchange student, I managed to ask in english about the country, family and school, that I'll be going to in the nearby city, Bastogne.

Excitement has now finally appeared properly, when everything has gotten more concrete. Fear seemed to show it's true nature: enthusiasm, happiness, impatience. My fingers have slid across the keyboard googling anything and everything. Maybe I'd soon be interested in going through all those YFU papers as well... Anyway, I should plan my summer, since June is almost over.

My summer has been great so far! Laughter, ridiculous stories, sun, relatives, biking, hoping for a tan, staying up, storytimes, lagging movies, and all sorts of other lovely stuff <3

vain rakkaus meidät perille vie

Ensimmäinen lukiovuosi on nyt päättynyt. En ole enää priippari, enkä enää kuulu L12e luokalle. Ihan mukava on kyllä lähteä mahtavalla todistuksella, stipendillä ja kaikella sillä rakkaudella mitä olen saanut ja päässyt antamaan luokkalaisilleni. Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka ovat tämän lukuvuoden piristäneet päiviäni, auttaneet haasteissani, kritisoineet opettajien arviointi-menetelmiä kanssani, aiheuttaneet naurua, iloa ja hyvän olon tunnetta kouluympäristössä. Siellä kun viettää suurimman osan ajastaan, niin on älyttömän mahtavaa, että ihmiset jaksavat luoda tuollaista viihtyisää ilmapiiriä. Tulen kyllä vuoden päästä takaisin, enkä unohda teistä yhtäkään! Pakko silti myöntää, että ikävä tulee, sillä olette aivan mahtavia ihmisiä! :')

Vähän harmittaa kyllä, ettei kaikkiin ehtinyt tutustua kunnolla, ainakaan vielä! Vuosi vilisti salaman nopeasti silmien edestä, eikä sitä ehtinyt oikein ymmärtämään, kuinka monia ihmisiä on, joilla on omat tarinansa ja taustansa, jotka suorastaan odottavat kuuntelevia korvia. Onneksi elämä on vasta edessä ja aikaa luultavasti riittää kyllä. Monet ihmettelevätkin sitä, että valmistun vasta 20-vuotiaana lukiosta. Toki, kuulostaahan se hieman erikoiselta nykyajan nuorten korville, joilla on kauhea kiire valmistua ja jatkaa elämäänsä. Mutta aikaahan löytyy kyllä! Ei yhdellä tai kahdella vuodella ole niin paljon merkitystä sitten, kun vanhempana katsoo takaisinpäin elämäänsä. Pitää ottaa ilo irti hetkestä, eikä kiirehtiä turhaan elämässä. Kaikki tulee kuitenkin aikanaan.

Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää kesää! Muistakaa, että kesästä tulee ihan niin hyvä, kuin itse teet siitä! Joten nauttikaa! Varsinkin hyvät luokkalaiseni, jotka jatkavat IB:llä ensi vuonna, sillä sitten ei enää lomailla! (:

My first year in high school is now over. I'm no longer a pre-IB, nor do I belong to L12e anymore. It's actually quite nice to leave with a great report card, a scholarship, and all the love I've received and had the chance to give to my classmates. I want to thank you all, who have brightened up my days, helped me with my challenges, criticized the teachers' evaluation methods with me, and caused laughter, joy, and a good feeling in the school environment. We do spend most of our time in school, so it's wonderful how people can be bothered to create a cosy atmosphere. I'll be back in a year and I won't forget a single one of you! But I have to admit, I'll miss you loads, since you guys are amazing! :')

It's a little unfortunate, that I didn't have time to get to know everyone properly, at least not yet! The year just seemed to go by in a flash, and I didn't have time to understand how many people there are, whose stories are waiting to be heard. Luckily, life is still ahead of us, and there should be loads of time in the future. Many wonder about the fact that I don't graduate until I'm 20. Sure, it sounds a little peculiar to the ears of today's young, who are in such a hurry to graduate and get on with their lives. But there is time! One or two years don't matter so much when you're older and you look back at your life. You should enjoy the moment and not rush in vain. Everything will play out in the end.

Now I want to wish you all an amazing summer! And remember, the summer will be just as good as you make it, so enjoy! Especially my dear classmates, who will continue in IB next year, because then there won't be any time for vacation! (:

kesän tuulet puhaltavat jo

Olen hypännyt nyt pois koulun penkiltä! Viimeinen koeviikko on ohi ja kesä kurkkii uteliaana kulman takana. Muutama päivä pitää kuluttaa vielä ennen todellista vapautta. Tämä ensimmäinen lukio-vuosi on viilettänyt ohi niin nopeasti, etten oikein ole pysynyt perässä. Pre-IB sykissä sujui sankoin työmäärin, mutta arvosanat pysyivät korkealla (viimeisiä numeroita en kyllä ole vielä saanut). Hassua myöntää, mutta on hieman tyhjä olo, kun yhtäkkiä ei olekaan mitään koulutehtävää, mikä pitäisi saada tehtyä. Vieroitukseksi olen auttanut muita ystäviäni, joilla kokeita vielä on.

Kesäkesäkesä. Mitäköhän se tällä kertaa tuo tullessaan? Pienenä lapsena kesät tarkoittivat mökkielämää sekä vierailuja mummolassa. Kun mietin kesää, tulee ensimmäisenä mieleen Tykkimäki-retket joihin Mummi vei minua ja veljeäni, useat Paljärven olympiakisat ja metsässä piileskelyt. Muistuu mieleen Ristiinan mökin lettujen paistamiset, joita Ukki kehui aina, oli lopputulos mikä tahansa. Muistan iskän hyppäävän järveen sukat jalassa, muistan syöttäneeni karkkia serkkujen koiralle, muistan ulkohuussien lemun ja sammalpeitteisen kellarin. Niin paljon kesämuistoja, mutta jokaisessa kesässä on tietyt elementit: lämpö, aurinko, uiminen, jäätelö ja rentoutuminen.































I'm off the school bench! The last exam week is over and summer is peeking curiously behind the corner. A few more days need to be spent before real freedom. This first year of high school has flown by so quickly that I haven't really kept up with it. Pre-IB in syk was full of work, but my grades stayed high (though I haven't received my last grades yet). It's funny to admit, but I feel a little empty now that suddenly I don't have any school assignment to work on. To cope with that, I've been helping my other friends, who still have exams to take.

Summersummersummer. What will it bring along this time? As a small child, summers meant spending time at my cottage and visits to my grandparents. When I think of summer, the first things that come to mind are the trips to Tykkimäki, where Grandma would take me and my brother, the numerous Paljärvi olympics and the hiding in the woods. I remember the times at the Ristiina cottage when we'd make crêpes, which my Grandpa would always praise, no matter the outcome. I remember Dad jumping into the lake with his socks on, I remember feeding candy to my cousins' dog, I remember the stench of the outhouses and the cellar covered in moss. So many summer-memories, but they all share certain elements: warmth, sun, swimming, ice-cream and relaxation.

levitän siipeni ja lennän pois

Olen lukenut lähiaikoina menneitä tai tämänhetkisiä vaihtariblogeja ja jännitys alkaa pikkuhiljaa kasvamaan. Kaikki tulee pikkuhiljaa ajankohtaisemmaksi, onhan lähtöön vain kolme kuukautta enää jäljellä. Aika tuntuu kuluvan niin nopeasti. Parissa viikossa koulukin on jo ohi, nyt vielä loppurutistus! Olen suunnitellut tässä jo kesääkin, koska kaikkia pitää nähdä, kaikille pitää sanoa hyvästit. Eihän sitä koskaan tiedä mitä vuoden aikana voi tapahtua. Positiivisella asenteella kuitenkin mennään, eihän se ole kuin vain yksi vuosi! Sen jälkeen minulla on rutkasti aikaa kaikille muille.

"Miksi lähdet vaihtoon ja miksi juuri Belgiaan?" kysyi eräs luokkalaiseni eräs päivä. Siihen on monia syitä, monia vastauksia.
Haluan yhden vuoden itselleni, jotta kasvaisin ihmisenä, tekisin kerrankin sitä mitä niin hartaasti kaipaan: tutustun toiseen kulttuuriin, sillä parin viikon lomareissulla ei opi maasta ja sen tavoista yhtikäs mitään.
Kaipaan muutosta ja kaipaan myös opettavia elämyksiä. Olen kuullut, kuinka vaikeaa vaihtovuosi voi olla, mutta kuinka se on yksi elämän parhaimmista vuosista, kun pääsee niiden vaikeuksien yli.
Belgiaan taas tosiaan halusin mennä ranskan kielisyyden takia. Toki, Ranska oli ensimmäinen vaihtoehtoni, mutta ei minua kyllä haittaa yhtään, että päädyin tilan puutteen takia Belgiaan! Belgia on niin keskeinen maa Euroopassa ja olen kuullut siitä niin paljon hyvää.

Suomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan

Lately, I've been reading past and current exchangeblogs and the excitement is slowly starting to grow. Everything is slowly becoming more current, since there's only 3 months until I leave. Time seems to pass me by so quickly. In a few weeks, school will be over too, only the final stretches left! I've been planning the summer too, because I need to see everyone, I need to say goodbye. You never know what might happen in one year. However, I'm off with a positive attitude, considering it's just one year! After that, I'll have a lot of time for everyone else.

"Why are you going for exchange and why to Belgium?" a classmate of mine asked. There are many reasons for that, many answers.
I want one year for myself, so that I'd grow as a person and I would for once do what I've wanted so much: get to know another culture, because on a few weeks of vacation you don't really learn anything about it and its practices.
I'm looking for a change and also experiences that teach me something. I've heard how hard an exchange year can be, but how it is one of your life's best experiences when you get past those difficulties.
I wanted to go to Belgium because of the French-language. Sure, France was my first choice, but I'm not sorry at all that I ended up in Belgium! Belgium is such a central country in Europe and I've heard so many good things about it.

käet ilimaan, mie lähen Belgiaan!

Käyn lukion ensimmäistä vuotta SYK:ssa Helsingissä, IB-linjalla, vaikkakin Espoossa asustelen. Rakastan valokuvausta ja matkustelua, ystävistä ja perheestäni puhumattakaan. Ranskan kieli on ollut lähellä sydäntä nelosluokasta asti kun ensimmäisen kerran aloin sitä opettelemaan ja vaihtoon lähteminenkin on ollut mielessä melkein yhtä kauan. Eipä ollut siis ihme, että päätin lähteä vaihtoon ranskankieliseen maahan!

Tänä viikonloppuna tuli se olo, että tästä se lähtee. Nimittäin ensimmäinen vaihto-oppilasvalmennus, YFU:n järjestämänä Virroilla, oli käynnissä! Tunnelma oli aivan mahtava ja lähtiessä aivot vain pursuivat kaikkea tarvittavaa tietoa! Parasta oli kyllä se, kuinka pääsi tapaamaan kaikkia muita Suomesta lähteviä vaihtareita ja kaikki me ollaan ihan samassa tilanteessa. Keskusteluja oli helppo availla ihan pelkästään kyselemällä kohdemaavalinnasta sun muusta.

Workshopit oli hauskoja, vaikka vain muutamien tuntien yöunilla siellä yritettiin lyöttää päät yhteen ja keksiä tapoja selvitä kaikista niistä koettelemuksista mitä vuosi varmasti tuo tullessaan. Vaikka meitä kuinka yritettiin pelotella ja varoitella, niin loppujen lopuksi innostus sen kuin kasvoi, enkä millään malttaisi odottaa!

Tulevat vaihtarit jo uupuneina valmennuksessa

Ada on kohta valmis vetämään aamujumpan!

I'm studying my first year of upper secondary school in SYK in Helsinki, in the IB-programme, although I live in Espoo. I love photography and travelling, not to mention my friends and my family. The French language has been close to my heart since fourth grade when I first began learning it and going for exchange has been on my mind for almost as long. Therefore, it wasn't very surprising that I decided to go as an exchange student to a French-speaking country!

This weekend I got the feeling that this is where it all begins. That is to say, the first exchange student orientation, operated by YFU at Virrat had started! The atmosphere was absolutely amazing and whilst leaving, my brain was overflowing with so much useful information! The best part was how you got to meet all the other students from Finland and how we all are in the exact same position. Conversations were easy to start just by asking about their country of choice and so on.

The workshops were fun, although people had slept just a few hours and we had to work together to come up with ways to survive through all the complications that the year is sure to bring us. Although they tried their best to scare us and warn us, at the end, the excitement just grew and now I can't wait to get out there!