Yli 200 päivää eletty jo tässä talossa. Kyllä, lasken edelleenkin päiviä. Ehkä osittain sen takia, että odotan sitä hetkeä kun pääsen kotiin, pääsen sinne minne kuulun, missä minun ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään, missä kaikki on hyvin ottamatta huomioon niitä arjen pieniä kolhuja, jotka kaiken tämän jälkeen tuntuvat niin mitättömiltä. Ehkä lasken niitä myös sen takia, että pelkään sitä hetkeä, kun joudun kiipeämään sinne bussiin (niin, oletettavasti en mene Berliinin lähettyvillä olevaan YFU:n loppuseminaariin lentokoneella), jättäen itkuiset hyvästit niille, jotka edes yrittivät auttaa minua vuoteni aikana.
Loma haluaisi jo loppua, mutta minä en haluaisi sitä jättää. Täällä tämä loma oli viikon mittainen "karnevaali-loma", jossa jätetään hyvästit talvelle ja toivotetaan kevät tervetulleeksi. Ah! Tätä olenkin niin odottanut. Kolme päivää juhlittiin lähikaupungissani kaikkine pukeutumisineen, musiikkeineen, kulkueineen... Sitten viideksi päiväksi kaikkien muiden meidän vaihtareiden kanssa Pariisiin, romanttiseen kaupunkiin johon rakastun yhä enemmän joka kerta kun siellä käyn.
Tästä siis vähän kuvamateriaalia. Ne saavat luvan kertoa tarinaa puolestani.
 |
| carnaval <3 |
 |
| kiinalaista ruokaa syömässä |
 |
| kulkuetta :) |
 |
| kulkueessa mukana kaikenlaista porukkaa |
 |
| väriä jokaiseen asuun kun konfettia heitellään päälle |
 |
| monet käyttivät belgian värejä esityksissään |
 |
| YFU<3 |
 |
| Pariisissa viinihän on halvempaa kuin limpparit... |
 |
| Operassa ecuadorilainen Sofia ja suomalainen Iiris |
 |
| Pariisista vähän panoramakuvaa |
 |
| Huomaa, että Ranskassa ollaan |
 |
| Autotiellä pyörälevät ilman kypärää...keskellä Pariisin liikennettä |
 |
| Naapurimaiden rakkautta <3 |
I've already lived over 200 days in this house. Yes, I'm still counting days. Maybe partly because I'm waiting for the moment when I get back home, get back to where I belong, where I don't have to be afraid of anything or anyone, where everything goes well except for the little setbacks of everyday life, which seem so small after all this. Maybe I'm counting the days also because I'm afraid of the moment when I get onto that bus (yeah, supposedly I won't be flying to the YFU's final seminar held near Berlin), leaving teary goodbyes to all those who at least tried to help me during my year.
Our vacation would already want to end, but I don't want to let it go. Here the vacation was one week of "carnaval holidays", where we say goodbye to winter and welcome spring. Ah! This is exactly what I've been waiting for. We celebrated for three days in a city nearby with all the costumes, the music, the parade... Then we took off for five days with all our other exchange students to Paris, the romantic city that I keep falling more and more in love with every time I go there.
That's where all the photos are from. I'll let them tell my story for me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti